torstai 31. maaliskuuta 2011

They won’t be able to eat asparagus if you cut that bit out

Kilpailut Liedossa sunnuntaina:
-Ekan radan suoritus tuntui jotenkin vähän valjulta, ja kaksi rumaa kohtaa sain siihen aikaiseksi. Toinen oli heti alussa huono käännös kakkoselta, jolloin Kirva melkein ehti hypätä renkaan, ja toinen oli pussin jälkeen takaaleikkaus kepeille, tuli vähän pyörimään jalkoihin. Kontakteilla piti juosta kauas eteen, nämä olivat ihan hyvät. Tokavika rima sieltä tippui, harmillista! Kello kuitenkin tykkäsi Kipen menosta ja aika oli nopein.

-Toka rata kaatui heti alkuun, olin sijoittautunut todella väärin kolmoshypylle mennessä, Kirva pääsi juuri ja juuri hyppäämään sen, mutta rima tippui ja seuraavat esteet olivat aika mahdottomia mennä oikein. Meni muutenkin aika onnettomaksi yritykseksi tämä. Vaikea loppu onnistui virheittä, eikä nyt kaikista rumimmalla tavalla edes!

Tällä viikolla ollaan käyty kerran treenaamassa, treenit meille piti Helena.
Kipen kanssa ei oltu ihan samalla aaltopituudella tänään, mutta mukavaa oli kuitenkin treenata. Enpä muistanut taaskaan palkkailla sitä käännöksistä, vaikka se teki tosi hyvin lyhyet hypyt kun pyysin. Sen sijaan suoraan putkesta tuli palkattua monta kertaa, vaikka ei se nyt pelkästään ratkaisua putkiongelmaamme tuokaan.

Safin kanssa treenit menivät tosi hyvin! Tai no toinen kierros ainakin. Että se oli hauskaa. Niinkin hauskaa että Safi iloitteli autossa vielä mun turvavyön poikki. Hiukan kallis huvitus, hinta-arvio 370e. Olisi edes syönyt ne takapenkkien käyttämättömänä olevat turvavyöt jotka olisivat siellä takakontissa olleet aivan tyrkyllä, mutta hänpä oli tunkenut itsensä Kirvan häkin ja ikkunan väliin ja väkisin ottanut juuri sen minun turvavyöni.

Rahanmenoa on viimepäivinä ollut muutenkin, muutettiin poikien kanssa Vierumäelle. Onpa mukavaa ja omituista ajatella, että tämä on nyt ihan pysyvä koti. Niin monta viime vuotta on asuttu vaan väliaikaisesti jossain. Pojat ovat sopeutuneet jälleen kerran muuttoon hienosti.
Kirvalle vaihdoin ruuankin, kyllästyin sen valtaviin ruokamääriin ja sitäkin suurempiin kakkakasoihin ja nyt kokeillaan Royal Caninin sijasta Acanaa. Tiedän, tiedän, pitäisi raakaruokkia.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Why won't you wear your new trench coat?

Treeni numero yksi kera Viivin ja Leevin:
-Tehtiin peräkkäin pituutta, muuria ja okseria. Ihan hyvin meni, mutta en mä oikeen uskalla kääntää okserilla.
-Putki oli aan alla, ei tullut ongelmia kunhan vain sain koiran sieltä edeltävältä okserilta kääntymään.
-Kovassa vauhdissa suoralla juoksi okserista ohi, jos linja yhtään syötti sinne, eli ei tunne oloaan vielä ihan varmaksi sen kanssa.

Kirva 22.3. (2) from Emilia Helminen on Vimeo.



Kirva 22.3. (1) from Emilia Helminen on Vimeo.


Treeni numero kaksi, eilen:
-Perussarjaa
-Pöytää vauhdista putken ja hypyn kautta. Ei ongelmia!

Huomio, joka tulee tehtyä jokaisella agilitykerralla, mutta jolle en saa aikaiseksi tehdä mitään:
-Kirvalta puuttuu kaikki voima putkiin menoissa. Vätystely kyseisissä tilanteissa saatava väistymään.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

It's not a miracle we needed

Voi jukra mikä kisakuume.

Sain tänään mun pienen Kipen takaisin matkalta pokaaleineen ja ruusukkeineen, ja tuli heti hirmuinen himo lähteä samalta istumalta hallille. Mennään kuitenkin varmaan vasta huomenna.
Ajankohtaisia harjoiteltavia asioita ennen seuraavia kilpailuja:
-putkipuomierottelut
-okseri
-pöytä
-muuri
-pituudelta kääntyminen
-reagointi uuteen hienoon fleeceleluremmiin, täytyy testata mihin asti sen voi jättää valmiiksi :)
(Tosi mieltäylentävää että suurin osa ongelmallisista asioista liittyy hyppäämiseen.)

Olen aina yksi innokkaista ulkokisojen odottelijoista. En malta odottaa niitä ensimmäisiä lämpimiä kevätpäiviä ja hiekkakenttää nappisten alla. Täytyy vaan saada markkinoitua Kirvallekin hiekka mukavaksi ja luotettavaksi alustaksi.

En malta myöskään odottaa lauantaita, kun Opelin nokka kääntyy taas kohti Turkua ja YO-kylää ja sunnuntai-iltapäivää jolloin kurssi käännetään Tuulissuolle. Turussa on taikaa.

PS. Miksi ihmeessä 3.4 ei ole yhtäkään starttia?

Quiet is the new loud


Perjantaina kävimme hallilla Safin ja Attiksen kanssa. Safi teki vähän serpentiinejä, ihan hienosti, ja tosi lujaa. Lisäksi tehtiin pöytää putken kautta, en jaksanut hakea siihen maksijalkoja, joten teimme matalalla josta Safi sitten tarjosikin ahkerasti 2on2offia.
Attiskin pääsi pitkästä aikaa tekemään pikkuisen. Ja voi hyvänen aika sentään pienen lieron intoa. Harmi, että ei sen kanssa kovin paljoa viitsi edes noin huvin vuoksi tehdä, kun sairaus+lääkkeet ovat huonontaneet motoriikkaa niin valtavasti.

Lauantaina olin aamupäivän Orimattilassa epiksissä katsomassa kurssilaisten hienoa menoa, ja iltapäiväksi oli sovittu treenit Ficon kanssa.
Teimmekin aikamoisen turbotreenin, mutta Ficohan ei vähästä hyydy. Ensimmäinen kierros puomia ja aata, aika hyviä. Hienointa on huomata kuinka Fico nykyään kestää etäisyyttä varsin kivasti. Tai no sivulle ja eteen, ei vielä taakse. Kokeilin aata myöskin etupalkalla, eka toisto oli ihan hyvä, tokalla tuli läpi ja kolmannella jäi aika ylös kyttäämään kuin joku punavalkoinen bordercollie konsanaan. Etupalkka ei siis Ficon juttu ainakaan näin suoriltaan ja ainakaan pallon kanssa.
Toisella kierroksella vähän rataa. Keppien hakemista jouduttiin tekemään erikseen, samoin kun yhtä päällejuoksukohtaa. Jos tuollaisia on hypyillä monta rinnakkain, niin sujuu ihan helposti, mutta on paljon vaikeampaa jos Fico on tulossa esim. putkesta suoraan hypyn takaa. Näitä täytyy vahvistaa paljon palkkaamalla hyppäämisestä.
Kolmannella kierroksella vähän valssia ja takaakiertoa. Valsseissa ei puhuta Ficon kanssa vielä ihan samaa kieltä, mutta muutamat tosi hienotkin saatiin aikaiseksi. Oli kyllä tosi kivaa.

Kirva ja Gibson olivat viikonlopun Liettuassa näyttelyissä, Kirva sai molempina päivinä kaiken mitä oli tarjolla, eli sieltä tuli sertiä, cacibia, roppia ja voittajatitteliä. Gibson oli lauantaina val eri3 ja sunnuntaina val eri4.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Det snurrar i min skalle

Pikainen treeni hallilla tänään.
Safi teki poispäinkäännösharkkaa ja pimeitä putkikulmia. Ihan hyvin kääntyi, mitä nyt pari kertaa tuli käsille kun hosuin. Putketkin löytyi ihan hienosti.

Kirvan ohjelmassa oli set point-harjoitus okserilla, välistävetoja (hyi, tylsää) ja vähän keppejä jyrkähköstä avokulmasta putkihoukutuksella. Meillä oli aivan mahtava tuokio Kirvan kanssa. Ensinnäkin, hypyt näyttivät hyviltä. Veikkaan sen johtuvan uinnista. Sen räpiköinnin jälkeen nimittäin mikä tahansa näyttää rennolta.
Toisekseen, välistävedot menivät taistelematta ja aika rutiinilla.
Kolmanneksi, keppitreeni sujui paremmin kuin hyvin ja sain tärkeän oivalluksen.

Keppien takana oli putki kuvan mukaisesti, ja se oli oikeastikin varsin lähellä, putken ja keppien välistä ei olisi mahtunut esim. kävelemään.



Ekalla yrittämällä kokeilin niin, että leikkasin kahden ensimmäisen hypyn välissä ja siitä käskytin Kirvan kepeille. Meni oikein sisään, mutta käväisi putkessa. Totesin että ohhoh, ja otettiin uudestaan aivan ongelmitta.
Tässäpä se suuri oivallus, minä tahdon että meidän treenit menee aina näin. Tuo tilanne oli jotenkin niin täydellisen harmoninen ja Kirva niin mahdottoman taitava ja kiltti, että ei mun tarvitse enää ikinä käyttää mitään kovempia huomautuksia. Ei se niistä rikki mene, mutta en näe mitään järkeä moisessa toiminnassa. Ainoa missä aion tulevaisuudessa(kin) raivostua on varaslähdöt.
En ole oikein ikinä ollut niitä ihmisiä jotka huomauttavat (nätisti tai rumasti) mikäli koira valuu, menee ohjauksista läpi (yäk noita kahta edellämainittua termiä) tai menee selän taakse. En uskaltaisi luottaa siihen että olen ohjannut niin luotettavasti ja/tai opettanut sen kyseisen asian niin hyvin että virhe olisi vain koiran. Muutaman kerran olen jostain hermostunut ja en ole kyllä sillä saavuttanut minkäänlaista tyytyväisyyttä.
Sen sijaan estesuorituksien kanssa olen ajatunut tiukemmalle linjalle, niissä olen voinut jopa kieltää koiraa. Ei sekään ollenkaan sovi minulle, en tiedä miten olen moiseen ryhtynyt. Olenhan kuitenkin pohjimmiltani sataprosenttisesti kukkahattutäti agilityn suhteen. Ja/tai sitten mulla vaan on perin kiltit koirat.

No joo, kelpo treenit siis.

Let's go surfing

Meillä oli eilen Merin kanssa allasaika ja uittaja varattu Hyvinkäältä pojille ja Martalle.

Kirvahan menee aina uimaan, mutta on ihan todella surkea siinä. Toivotaan että uintityyliä saisi edes vähän järkevämmäksi jos nyt muutamia uintitunteja otetaan. Uittajasta ja uintitilanteesta Kippe ei ollut kovin ilahtanut, aika väkisin se aina veteen raahattiin, mutta siellä kyllä nappasi lelut suht mielellään ja maalle saavuttuaan leikki niillä ihan iloisesti.

Safi on hyvä uimari, mutta sekään ei kyllä kylpylän iloista heti täysin rinnoin nauttinut. Rampilta sitä sai aina vähän avittaa veteen, mutta sen jälkeen ui hyvin ja melko rauhallisesti joko altaan reunaa pitkin tai leluja hakemaan.

Oli myös senkin takia aika harvinaislaatuinen päivä, että pojat tuli pestyä! Safi on pesty ehkä maksimissaan n. 5 kertaa ja Kippekin lähinnä pennumpana raadoissa pyörittyään. Onni on noin ihanan helpot turkit, aika rasittavaa touhua tuollainen peseminen.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Easy was it ever I don't know

Turun tuotokset olivat paikoitellen hyvinkin piinaavaa katsottavaa, mutta tässä niitä nyt kun tuli luvattua. Oli siellä hyvääkin, en sitä kiellä.
Ja vaikka eka rata olikin aivan karmaisevan tahmeaa räpellystä, niin päivät parhaat hetket taisivat silti löytyä siltä, videolla kohdassa 0:15-0:19.


Don't be a jerk Johnny

Eilen vierailivat Meri, Sinni, Kiusa ja Martta, treenasimme ja kävimme epiksissä.
Hallilla otin Kirvan kanssa vaan ihan pikkuisen setin hyppytekniikkaa (okseri set pointtia) ja sitten okseria vähän suuremmalla vauhdilla. Ei oltukaan käyty kertaakaan hallilla koko viikkoon, eikä varmaan huomennakaan mennä, joten tämä oli varmaan ihan tervetullut lepoviikko.
Safin kanssa tehtiin vähän tokoa Merin käskyttäessä.

Treenien jälkeen kokkasimme varsin onnistuneesti ja lähdimme vähän myöhässä parin kaupan kautta Villähteelle. Kävin hakemassa Nastolasta Ficon ja ehdimme juuri parahiksi ykkösluokan starttiin. Palkkasin kontaktit, jotka eivät olleet kyllä nopeimmat mahdolliset, mutta mistään läpitulemisista tai karkaamisista ei ollut kyllä pelkoa. Kakkoskolmosluokan radalla Fico tuli puomilta ja keinulta pois ilman lupaa, joten uusin ne. Pysähtyi kuitenkin molempiin.
Muuten meni melko mukavasti, vaikka ei tuolla liukuvan pohjan kanssa kunnon tuntumaa saa.
Tämä olikin ensimmäinen kerta kun olin Ficon kanssa kaksin matkassa ja hyvinhän se sujui, Fico on niin mukava toveri! Kiitos Outille että saatiin Ficon kanssa lähteä kisailemaan.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

When the topmiler is geometrically loaded, it's a fat chalet

Lotta Vuorelan koulutuksessa VAUn hallilla (=liukas mattopohja). Tosi mainiot treenit!
Muutamia erikivoja juttuja:
  • muurin palikat ei tippuneet kertaakaan, vaikka se mentiin reilulla sivuetäisyydellä ja toisella kertaa tiukalla täyskäännöksellä
  • ohjasin monta kertaa yhden kohdan niin että sain Kipen menemään aina vahingossa puomille, kontaktit joka kerta ihan hyvät ja nopeat
  • pimeään mutkaputkeen meneminen helppoa kauraa, vaikka itse olin jo edellä liikkeessä
Muita juttuja:
  • välistävedoissa pitäisi vaan luottaa ja liikkua
  • Lotta ystävällisesti vihjasi että mun kädet on aika levottomat. Ehkä lievin mahdollinen ilmaisu mitä niistä voi käyttää!
  • luota Kirvaan, hän on todellakin sen arvoinen
  • putkijarrutuksia pitäisi varmaan treenata, mutta kun K on yleensä aika kiltisti tullut ihan vaan käskemällä
Lopussa kysyin vielä Lotan mielipidettä Kirvan liikkumisesta (=takapään käytöstä) ja hyppäämisestä. Toki tuo pohja ei oikein kunnon kuvaa anna, mutta ei tilanne Lotan mukaan mikään hälyttävä ollut.
Nämä olivat sen verran hyvänmielen treenit että vähän sisuunnuin noiden hyppyasioiden kanssa. Päätin että jos saan tehtyä kaksi hyppytekniikkatreenikertaa viikossa ja niiden lisäksi Patrician antamia jumppia, niin ei tarvitse stressata vaan niillä mennään ja katsotaan mitä tuleman pitää.

Curly boys law

Lappeenranta, kolme starttia.
Eka rata kymppi, valitsin jotain aika epäkirvamaisia ohjauksia joilla saatiin pari karmeaa käännöstä. Virheet tulivat okserin rimasta ja yhdestä kiellosta. Aika oli kiellon huomioonottaen ihan mukava.

Toka rata nollavoitto. Keinulla käskytin ilmeisesti epäilyttävän tiukasti, se ei ollut mikään järin hieno. Okseri niukasti yli. Radalla oli yksi kohta missä kaksi aitaa olivat tosi lähellä toisiaan, mutta hyvin meni niiden välistä pyöritys. Olisi pitänyt luottaa vaan vielä enemmän Kippeen, kyllä se tuommoiset tekee hyvin. A ihan hyvä.

Kolmannella radalla tulikin sitten kaikenmoista. Ihan helppo umpikulma kepeille ei meinannut onnistua, sitten tuli yksi hylky, yksi kielto ja okserin rima taas. Aan kontakti todella oiva suoritus.

Okseria pitää treenata paljon! Tai ensialkuun varmaan riittäisi jos sitä muistaisi edes joskus tehdä..



Edelleenkin turhaudun suunnattomasti hyppytekniikka-asioista. Joudun tukahduttamaan ainaisen kilpailujen jälkeisen tomeran treeni-intoni, kun tiedän että meidän pitäisi keskittyä tässä vaiheessa eniten hyppyharjoituksiin. Mutta kun keksisin 1000 hauskempaa asiaa. Käsittämätöntä miten näin hienossa lajissa voi noin tympeä osa-alue olla niin tärkeä. Välillä toivon että voisin olla autuaan tietämätön kaikesta hyppäämiseen liittyvästä. Aika noviisihan minä olenkin, mutta en tahdo kyllä tietää yhtään enempää jos se lisää tuskaa.

Koitin tänään pitää meidät Kirvan kanssa tosi rauhallisina. Onnistui vähän paremmin kuin Turussa viime viikonloppuna, jossa Kirva mm. hakkui itselleen kuolaa korvaan niin että joutui niitä vielä radallakin ravistelemaan. Tosin tokalta radalta meinattiin myöhästyä kun en saanut Kirvaa pihalla irroittamaan otettaan remmistään. Kisakäyttäytymisen kanssa vielä vähän tekemistä. Pitää siis kisata enemmän jotta voidaan harjoitella! Ja sehän passaa.

Kisavalmistautumiset eivät olleet ehkä kovinkaan ihanteelliset, koirat viettivät edellispäivän käytännössä kokonaan autossa. Lähdin aamulla klo 4:30 Pietarsaareen ja kotiuduttiin sieltä klo 21.30. Onneksi autossa on sentään aika isot tilat... Pojat ovat kyllä ihan parhaita reissutovereita.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Vilka tror vi att vi är


Tältä näyttää meidän talviloma.
Kallisarvoiset lomapäivät kuluvat evakossa kosteusvaurioilta ja tavaroita pakkaillen. Vielä ei ole kylläkään tavaroiden purkupaikkaa tiedossa. Luulen että tällä viikolla ei saada enää aikaiseksi kuin yhdet hyppytekniikkatreenit.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Safi kahdeksan vuotta!

Tylsien otsikoiden päivä.
Eilen ei ollut tylsää, meillä oli hallilla syntymäpäiväiloittelut.


Kippeä ei huolittu mukaan kuin pieneen keinutreeniin.

Helmikuun kilpailut

BATin kisoissa Hyvinkäällä käytiin tekemässä kaksi rataa.
-Putki/kontaktierotteluja harjoiteltava paljon!
-Kontaktit superhyvät

ATTllä oltiin toissapäivänä kolmen radan verran.
-Hypyt kamalia (rimat 60cm)
-Eka rata tosi tahmea, loput kaksi mukavamman tuntuisia
-Rimoja tuli jonkin verran, muuri pysyi kasassa
-Ekan radan kontaktit hitaammat, tokan ihan hyvät

En oikein tiedä mitä ajatella. Tavallaan olisi tosi monta asiaa mistä kriiseillä, mutta tavallaan homma kuitenkin tuntuu ihan mahdolliselta ja melko jouhevalta. Eniten ärsyttää hyppytekniikka-asiat. Purinan kisoissa saavutimme jonkinlaisen balanssin kontaktien suhteen, nyt on ihan selvää miten ne kisoissa tehdään, ja yleensä aina tokalla radalla ovat olleet vauhdillisestikin tosi hyvät.
Ihan hyvillä mielillä Lappeenrantaan lauantaina.
Kävi muuten taas niin että torkahdin koneelle kun olin tekemässä ilmoa ja heräsin joskus 20min lomakkeen sulkeutumisen jälkeen. Onneksi päästiin mukaan!

Sunnuntain kisoista tulossa videokuvaa jahka ehdin ne Latelta noutamaan.