Pied Piper was cool wasn't he?

Kirva ei osannutkaan keppejä. Mutta hyvä A ja keinu.

Pienellä hissuttelulla kolmosiin. Muurin valssi mielestäni kuitenkin onnistunut.

Ensimmäinen kilpailu kolmosissa.

He's like the Pied Piper of cool

Yksi pakollisista kisaviikonlopuista on juhannus, joten Tuorlaan lähdettiin tänäkin vuonna. Tällä kertaa meillä oli ihan reissuseuraakin, kun Viivi ja Leevi lähtivät mukaan.

Perjantaina saatiin melko aamusta lähteä kun ykkösiin haluttiin ehtiä. Kirva starttasi puolen päivän aikaan agiradalla. Radassa ei mitään ihmeellistä, yksi rima tippui kun käänsin tosi myöhään, ja yksi putki meni väärään päähän. Tosin nyt muistin että Kirvahan jätti kepit kaksi kertaa kesken!

Toinen rata oli hyppäri, josta tehtiin sitten ihan karmean huono hylky.

Lainattiin Ainon asuntoa yöksi (grazie!) ja illalla viihdyttiin tovi täysin kuolleessa Turussa. Jopas oli ruuanmetsästyskin tehty vaikeaksi.

Sunnuntaina vielä sitten kaksi starttia jäljellä. Kipen kanssa saatiin ekalta radalta nolla, ja kolmosiinhan me sitten päästiin! Sijoitus oli kakkonen, aa oli hidas ja vähän pähkäilyä tuottanut loppu ei mennyt parhaimmalla mahdollisella tavalla kun unohdin yhden valssin ja taisin tehdä kolme takanaleikkausta peräkkäin.

Saatiin sitten kilpailla meidän eka startti kolmosissakin. Olin tutustunut vähän väärin, ja vitosaidan ohjaus piti muuttaa ihan viime hetkellä. Siinä olisikin sitten voinut vähän pienemmin kääntyä. Ennen keinua tein tosi epäonnistuneen valssin, ja sain Kirvan keinusta ohi, siitä vitonen. Muuten ihan sujuvaa menoa, ja kyllä oli oiva tunne rataantutustumisessakin, tästä se nyt sitten alkaisi!

Neljällä radalla tippui vain yksi rima, ihan uskomatonta! Kontaktit eivät olleet niin nopeita mitä olisivat voineet olla, mutta tärkeintä oli että käytös aalla oli jälleen normaalia ja luotettavaa.

Kummatkin kisapäivät kruunasi lenkki Paimiossa. Kiitos Viiville viikonlopun seurasta, kuvista ja tulevista videoistakin.

SM-kisat 2011

Perjantain iltakisat käytiin Ficon kanssa tosi hyväntuulisesti ja rennosti. Tuloksena kaksi ihan hyvää hylkyä. Puomin paikasta vähän neuvoteltiin. Hyppäristä jai aivan huipputunnelmat, se oli mielestäni ehdottomasti yksi minun ja Ficon parhaista radoista.

Lauantaina olin vain katsomassa kisoja, ja aamusta hyödynnettiin Merin ja Sinnin kanssa kisapaikan loistavia lenkkimaastoja ja käytiin tekemässä pitkä lenkki.

Sunnuntaina sitten se kaikista jännin päivä!

Startattiin Ficon kanssa suunnilleen medien puolessa välissä. Rata tuntui tosi helpolta, ja sitähän se olikin. Radalle mentäessä sain aivan tavattoman jännityksen päälle, kummaa! Fico meni nenänsä kanssa menojaan ja vähän varmaan koitti rauhoitellakin minua, mutta lähtöön mennessä haukkui ihan normaalisti kyllä. Alku ei ihan suunnitelmien mukaisesti mennyt, mutta varsinaisesti vasta 4-5 väli epäonnistui, en käännellyt koiraa juuri lainkaan. Muuten meni ihan mukavasti. Ja kyllä, olin ihan noin iloinen maalissa meidän keskinkertaisestakin radasta, aivan huippua että onnistuttiin Ficon kanssa pääsemään SM-finaaliin.

Finaaliratakaan ei mitenkään erityisen hankalalta tuntunut. Valssi ennen keppejä ei ollut mikään järin onnistunut, mutta ei pahimmastakaan päästä. Siitä aalle meni aika kivasti, mutta sitten muurilla kävi samalla tavalla kuin perjantaina iltakisassa, eli F kääntyi aivan toiseen suuntaan kun olin ajatellut. Video paljastaa, että ei se mikään ihme ollutkaan että Fico toiseen suuntaan lähti. Siitä selvittiin kyllä, mutta sitten viimeisestä putkesta Fico kääntyi taas eri suuntaan mitä odotin, ja sen seurauksena saatiin sitten hylky. Olisi vaan pitänyt valita ohjaaminen puomin toiselta puolelta, niin olisi tuostakin vältytty, ja lisäksi Ficon ei olisi tarvinnut tulla noin omituisesti tuohon puomille, tiedä vaikka olisi tehnyt noin vaikka ohjaus olisikin onnistunut.

Ihan loistava kokemus oli kilpailla Ficon kanssa nämä SM-kilpailut. Kiitos siis Outille että sen soi minulle! Eipä olisi vajaan vuoden takaisen kokeilun arvannut johtavan SM-finaaliin. En minä mitään järkevää osaa sanoa, mutta hymy naamalla viime viikonloppua muistelen.

Perjantain videon kuvasi Sanna Pyykkönen, muut kuvat ja video Viivi Westman, kiitokset!

That person over there is a person

Perjantaina hain Ficon epiksiin Ojankoon kontaktitreeniä varten. Rata meni ihan hyvin, eikä kontaktitkaan mitenkään erityisen pahasti. Mentiin sama rata kaksi kertaa. Puomin alla oli putki, ja sivuetäisyyttä piti jatkoa ajatellen ottaa. Pysähtyi hitaahkosti mutta kiltisti, lähti aavistuksen ennen lupaa joten palautin. A oli hyvä, mutta keinulta lähti taas ennen lupaa joten otin sen uudestaan. Tokalla kierroksella ei mitään ongelmia, ja hienosti onnistui okserille irtoaminen niin että itse olin puomin toisella puolella. Hyvä Fico!

Sunnuntaina käytiin Kirvan kanssa juoksemassa kaksi starttia Kouvolassa. Kuumahan sielläkin oli, mutta tuomari oli tosi ystävällisesti tehnyt vähän lyhyemmät radat ja rimatkin olivat viisvitosessa. Eka rata meni ihan hyvin aalle asti, josta Kirva koitti lähteä ennen lupaa, joten hyllytettiin siinä. Toinen rata meni sitten oikein hyvin, kunnes kolmanneksi viimeisen aidan ohjasin väärältä puolelta. Hiukan ketutti!

Mutta oli kisapäivässä paljon hyvääkin, suureksi yllätyksekseni Kippe toimi helteessä varsin kiitettävästi! Tokan radan kontaktit olivat ihan hyvät, ja rimatkin pysyvät jos ne ovat 55cm. 60cm vaan ovat vielä liian vaikeat Kirvalle, pakko se on todeta. Kyllähän se niistäkin toki selviää, mutta ei se yhtään kivaa ole. Seuraavaksi kilpaillaan sitten juhannuksena, kivaa.

Safi on aloittanut uuden harrastuksen! Olin erittäin ilahtunut kun kotoa tuli ilmoitus kiinnostuksesta viedä Sahvi mejäkurssille, ja siellä hän on nyt kaksi kertaa käynyt. Ja hienosti menee kuulemma! Täytynee itsekin ryhtyä verihommiin, tahdon nähdä Safin niissä puuhissa. Luulenpa että Attis, Gibson ja Comtekin pääsevät kokeilemaan.

Mejän lisäksi Sahvi on tehnyt parit agilitytreenit, kyllä kulkee ja kivaa on. Sapun kanssa pääsee poimimaan lajin parhaat puolet.

Good For Great

Erikoisnäyttely 2011 pidettiin Seinäjoella. Päivä oli ihan liian kuuma mihinkään toimintaan, pahimmillaan näin raviradan lämpömittarin näyttävän +41 astetta. Pieni lohtu ja pelastus oli paikalta löytyvä vesiletku, ja onneksi ei kamalasti haittaa vaikka belgiä vähän ennen kehää kastelee, joten harva varmaan senkään perusteella koiraansa rääkkäsi.

Mutta olipahan onnistunut päivä. Vaikka enää näyttelyt eivät erikoisemmin jaksakkaan innostaa, niin kyllä belgierkkari on silti aina mukava tapahtuma.

Mukana meillä oli Comte ja Safi. Comtesta en ole vielä edes ehtinyt kirjoittaa. Hän on siis Safin ja Taran poika, joka pari kuukautta sitten muutti (estelyistäni huolimatta) vanhemmilleni lierojen seuraksi. Comte on oikein iloinen ja hauska tapaus, ja lierotkin ovat ottaneet hänet hyvin vastaan.

Comte täytti näyttelypäivänä 5kk, ja pääsikin sen kunniaksi ekaa kertaa kehään. Tuloshan oli vallan mainio, ROP-pentu ja BIS-3.

Safillakin meni tosi hienosti, se voitti ensin urosveteraanit, ja sen jälkeen sijoittui vielä usean kymmenen uroksen joukosta kolmanneksi. Päivän päätteeksi se oli vielä ROP-veteraani ja BIS2.

Lähes yhtä mukavalta tuntui Finn Noir-kasvattajaryhmän menestys, ensin ROP ja sitten BIS1.

Mukava päivä, mutta olo oli kyllä niin ryytynyt jälkikäteen, että onneksi erkkari on vain kerran vuodessa.

Kuvat Nina Toivonen ja Pia Koskinen.

GRECO BELPAG HELMINEN EMILIA ATT HYL

Alkaa olla juurikin vuosi Grecon viimeisestä päivästä.

Tuossa kuvassa Gee on Tornion SM-kisoissa Meerin kuvaamana. Kaksi vuotta sitten meillä oli vielä kovasti haaveita ja tavoitteita, vuosi siitä eteenpäin niin ei ollut enää koko koiraa.

Kerkkoa on aivan ääretön ikävä. Sen verran on kuitenkin helpottanut, että muistella kyllä jo vähän pystyy. Mutta yllättävät tilanteet ovat pahoja, esimerkiksi jossakin blogissa törmäsin kuvaan, jossa Greco näkyi taustalla katselemassa radalle ja se oli sitten menoa. En tiedä, ehkä tämä pillitys joskus loppuu, eihän se enää ole edes ihan jokapäiväistä.

(Ei sitten ihan ollut tarkoitus tehdä tuota kepeistä seuraavaa hyppyä noin. Mutta finaaliin mentiin, tyylistä viis.)

Took a little time to make it a little better

Ficon kanssa ollaan kilpailtu Janakkalassa ja Nastolassa.

Molemmissa kisoissa oikeastaan ihan samanmoiset suoritukset. Agilityradoilla on ollut tosi helppoa, sujuvaa ja mukavaa ja hyppäreillä ollaan vähän sählätty. Ettei ihan liian ruusuista olisi, niin se täytyy sanoa että kontaktit ovat tällä hetkellä aika kurjassa kunnossa. Oma todella epäjohdonmukainen käyttymiseni sekä vähäinen treeni ovat aika kätevä yhtälö.

Päätin kuitenkin olla ottamatta asiasta mitään stressiä, kyllä ne siitä vielä saadaan takaisin yhtä hyviksi mitä ne jo yhdessä vaiheessa olivat. Ja Outi tekee minulle tulevaa SM-kisaviikonloppua ajatellen valtavan palveluksen kun on käynyt epiksissä treenaamassa ja palkkaamassa Ficon kontakteja kun olen ollut itse töissä.

Niin tosiaan, me olemme menossa Ficon kanssa SM-kisoihin. Mielettömän hauska juttu!

Janakkalassa tärväsin yhden hienon nollaradan juoksemalla vinkupallo taskussa. Pallo oli mennyt jotenkin huonosti, ja tunsin että jos yhtään lähden juoksemaan se alkaa vinkua. Siispä piti könkätä koko rata ihan tikkusuorana jotta tuomari ei heti hyllyttäisi meitä. Onneksi Fico oli kärsivällinen ja teki radan nätisti pökkelöohjaajankin kanssa. Ihan naurettava virhe!

Nastolassa sunnuntaina tehtiin meidän kisahistorian paras rata jos kontakteja ei oteta laskuihin mukaan. Radan analysointiin en tarvinnut yhtään muttaa tai vaikkaa. Hymyilyttää vieläkin kun miettii. Tämä sitten toikin ensimmäisen voiton ja sertin. Ensi kesä aloitetaankin siis uuden valion juhlimisella!

Nyt tässä olisi vielä kontaktitreeniä kisatilanteessa (edes yhdet epikset osuivat onnekkaasti vapaaillalle!) ja sitten koittaakin jo SM-viikonlopun perjantaikisat.

Tässäpä vielä virallisempaa dataa kilpailuista:

Janakkala

• 0 sija 6
• 0 sija 3
• HYL

Nastola

• HYL
• 0 sija 1, SERT-A
• 5

(Kuvat Kaisa Pelkonen ja Kaarina Salo)

The wrong way in and the wrong way out

Kirva on käynyt kilpailemassa Tampereella ja Imatralla. Tampereen kisat menivät todella huonosti, Imatran vähän paremmin. Viisi hylättyähän noista kuitenkin haettiin.

Tampereella ei tuntunut toimivan yhtään mikään. Paitsi lähdöt olivat tosi varmoja ja maltillisia kuten joskus ennen tuppasivat olemaan. En ymmärrä miten huonosti oikein ohjasin, kun Kirva ei irronnut mihinkään. Rimojakin tuli alas. Agiradalla kontaktit kyllä toimivat, mutta siinäpä se sitten.

Järvenpäästä luulin meidän saaneen jonkinmoisen balanssin hetkeksi, mutta nyt se kyllä oli ihan vieras käsite. Päivän kruunasi tuomarin valitukset, kun palkkasin koiran liian aikaisin (heitin lelun viimeisen esteen yli).

Imatralla Kirva kulki hyvin!

Ilmeisesti varsin runsas sade miellytti sitä. Ekalla radalla meidät hylättiin kun palautin lähtöön, toisella tuli muurin ohitus ja sen hyppääminen takaisin, ja kolmannella Kirva lähti aalta ennen lupaa ja sen korjasin.

Oikein tyytyväisin mielin ajelin kuitenkin kotiin. Ensinnäkin tyytyväisenä siitä, että olin varsin johdonmukainen ja reilu. Lisää tyytyväisyyttä aiheutti Kirvan mukava työskentely ja muutoinkin leppoisa kisapäivä poikien kanssa. On kyllä ihan parasta pakata pojat autoon ja hurauttaa päiväksi retkelle.

En oikein ymmärrä ihmisiä ketkä eivät kisaseuran puutteen takia lähde matkaan. Kyllä minä ainakin kilpailuissa eniten koirieni seurasta nautin, eikä haittaa vaikka en koko kisapäivänä kenenkään kanssa sanaa vaihtanut. En toki pistä matkaseuraa pahitteeksi jos laadukasta sellaista on!

Muutenkin vähän pistää välillä mietityttämään miten jotkut edes viitsivät/jaksavat kisata.

Ficon kanssa kilpaillessa on ehtinyt vähän seurata muitakin kolmosten kisoja, ja etenkin makseissa se saattaa olla tosi surullista katsottavaa. Jotenkin tuntui niin älyttömältä saada tuomarin valitukset siitä että palkkasin koirani liian aikaisin surkean radan jälkeen, kun juuri edellispäivänä olin nähnyt 10x pahempiakin rikoksia.

Mitenkäs olisi muutama agilitysääntö esimerkiksi seuraavia aiheita koskien?

-Jos koiraa ei ole opetettu hyppäämään sille ei todellakaan huomauteta rimoista

-Jos koira on ohjaajan mielestä opetettu hyppäämään ja sille huomautetaan rimoista, ei sitä tehdä vasta kolmannen riman kohdalla kun menee hermo

-Jos koiralle on opetettu 2on2off-kontaktit, ja se tulee niistä läpi, on seuraus oltava aina samanlainen oli alla sitten nolla tai hylly (olisin elinkautisessa kilpailukiellossa Grecon&Ficon kanssa tehtyjen rikosten kanssa)

-Jos omaa jonkinmoisia jarrukäskyjä, olisi niitä suotavaa käyttää ennen kuin koira ponnistaa. Jos sitä ei ehdi tehdä, ei radalta saa koiran "sikailun" takia lähteä pois

Sitten seuraavaan valituksen aiheeseen, eli Vierumäen irtokoiriin.

Täällä on nyt muutama kuukausi asusteltu, ja pääsääntöisesti hyvin on viihdytty!

Tuntuu että olisi muuttanut vähän kauemmaskin, kun koirakulttuuri on niin erilainen. Ainakin viikoittain saan häätää karkailevia koiria omieni luota pois. Nämä eivät edes ole mitään pieniä ystävälllisiä vipeltäjiä, vaan sellaisia noin 20-80 kiloisia vähän isompia tovereita jotka tulevat haukkuen/äristen aivan turhan lähelle. Useimmista tilanteista olen selvinnyt ihan hyvin ja saanut tunkeilijat karjumalla häädettyä.

Äsken kuitenkin tuli kohdalle toistaiseksi ikävin tapaus. Kiersimme iltaulkoilunamme läheisen pururadan, ja sieltä takaisin päin talsiessa yhden talon edustalta ryntää läski labradori luoksemme muristen. Karjuin niin kovaa kun pystyin, ja heitin koiraa sopviasti kädessäni olleella avainnipulla mutta eipä se se paljoa tätä haitannut kun adrenaliinia oli jo varmaan sen verran kovasti veressä. Omistaja tulee ihan liian pitkän hetken kuluttua hakemaan koiraansa, jolle Safi olisi ollut jo valmis antamaan pienen opetuksen. Kirva säestää vieressä huutaen. Kaikista älyttömintä oli se, että koiraa pannasta raahatessaan omistaja ei sano minulle yhtään mitään, vaikka tilanne oli oikeasti aika kurja. Sanoin hänelle että olisi ihan kohteliasta pyytää edes anteeksi, ja palkaksi sain halveksuvan katseen. Ihan tosi ärsyttävää, että en saanut tilannetta kunnolla hoidettua. Viime kerta taisi olla joskus maanantaina, silloin sain vieraan häädettyä hyvin, omat koirat pysyivät ihan viilipyttynä ja sainpa vielä anteeksipyynnönkin.

No joo, seuraava kirjoitus vähän hauskemmista jutuista!