tiistai 11. joulukuuta 2012

tiistai 20. marraskuuta 2012

I don't want to be in Helsinki art scene

Huhheijaa, miksi ikinä lopetinkaan Oulussa ravaamisen! Olin siellä poikien kanssa viikonlopun ja oli kyllä niin mainiota että vieläkin on suu korvissa.

Innokkaat reissaajat
Kyllä vaan, meillä on uusi menopeli! Samanmoinen kuin edellinenkin, mutta pikkuisen vähemmän käytetty. Combosta en luovu. Ero edellisestä oli kyllä yllättävänkin liikuttava tapahtuma, mutta tosi hyvin on meillä alkanut yhteiselo tämän uuden toverin kanssa. Tämä oli nyt oikeastaan ensimmänen tälläinen pidempi retki.

Ainakin oli vielä helppo löytää

Pysähdyttiin Tikkakoskelle lenkkeilemään, koska siellä oli SM-kisojenkin aikaan saanut nauttia mukavista lenkkipoluista, ja se osui ihan sopivaan vaiheeseen matkaa. Vaikka muistelinkin että Jyväskylä on paljon lähempänä Oulua mitä se sitten todellisuudessa oli. Mutta eipä se mitään.



Perjantai-iltaa saivat pojat jäädä ihan keskenään viettämään hotellihuoneeseen kun minä riensin katsomaan Oulun ylpeyttä.
Sikasiistiä!

Lauantaina startattiin aamusta Haukiputaalle treenaamaan. Oltiin tuuraajina Next Level-leirillä.
Viikonlopun treeneistä voisin sen verran sanailla, että Kirva oli aikamoisen hieno. Kaikki sujui tosi kivasti (paitsi pöytä), ja voi veljet kun meillä oli kivaa.

Sunnuntaina aamusta jatkettiin ja eilisen hyvä meininki toistui. Erityisen iloinen olin keppitreenien onnistumisesta, ei tullut mitään jumittamista niissä. Ja menihän ne takaaleikkauksetkin aika kivasti.

Ihan harmitti lähteä ajelemaan kotiin. Pitää olla tarkkana että seuraavaan Oulureissuun ei tule näin pitkää taukoa!

tiistai 13. marraskuuta 2012

Soggy clothes and breezeblocks

Hei vaan hei pitkästä aikaa! Päätin että en ahdistu kirjoittamattomista asioista, vaan tulen reippaasti aloittelemaan päivittelyn tästä hetkestä nyt. Kyllä minä voin kuitenkin todeta että treenattu ollaan ja kisattukin ollaan. Kumpaakin ihan hyvällä menestyksellä. Kisamenestys on tulosten sijaan ollut muutamat huippuradat. Kelpaa!

Sunnuntaina oltiin Purinalla Kirvan ja Ficon kanssa. Kirvalle 20, 0 ja 15. Mm. rimat ja pituus kartuttivat pistesaldoamme, mutta aika kivoja suorituksia kuitenkin. Ficolle kolme hylkyä.


(Kontakteilla on siis persjätöt sallittuja, nehän on vaan häiriötä.)

 

Olisi aimo kasa videoita näistä menneistä ajoista, mutta palaan niihin ehkä myöhemmin!


perjantai 17. elokuuta 2012

Following the herd down to Greece

Saatiin Sirkulta tälläinen haaste! Minä en kyllä taida keksiä mitään hyviä kysymyksiä saati haasteltavia ihmisiä jatkamaan tätä...

1. Miten valitsit koirasi rodun? 
Belgivalintaan minulla ei ollut osaa eikä arpaa. Äiti oli joskus nuorena Pietarsaaressa kotinsa läheisellä koulutuskentällä nähnyt hienoja belggareita ja kun koiraa meille hankittiin (eikä edes ollut minun ideani) niin rotuvalinta kumpusi sieltä menneisyydestä. Hyvä valinta.
Ensikosketus kroateihin oli varmaan videoiden muodossa youtubessa kun etsin jotain juoksukontaktivideoita. Sieltähän löytyi sitten ihan hienoa materiaalia muutenkin ja ilmeisesti rotu pesiytyi sitten jonnekin mieleni perukoille .Sitten kun olin pentua hankkimassa niin Puubin ja Satiaisen pentue tuli juuri sopivaan aikaan, ja mietin vain että nyt tai ei koskaan. Belgejä ehtisin kyllä vielä ottaa, mutta ei sitä tiedä osuisiko tästä harvinaisesta rodusta näin hyvän oloista pentuetta juuri sopivaan aikaan enää toiste.

 2. Haluaisitko kasvattaa joskus koiria? 
En varmaankaan.

3. Millainen on unelmakoirasi?
Yhdistelmä Grecosta, Safista, Attiksesta ja Kirvasta. Ulkonäöllisesti ei tosin tarvitsisi noita kaikkia miksailla.

4. Millaista koiraa et voisi kuvitella ottavasi? 
No en mitään tosi ääritapauksia kooltaan tai muiltakan ulkoisilta piirteiltään. Enkä bordercollieta.

5. Mikä on ollut haastavin ongelma koirasi kanssa ja miksi? 
Kirvan autopysähdyshuutaminen. Siksi että se on niin infernaalista. (Niin ja nollien tekeminen.)



6. Jos koirasi olisi ihminen, millainen se olisi? 
Safi olisi ainakin äärettömän komea naistenmies. Saattaisi antaa ulkopuolisille vähän ylimielisen kuvan, mutta todellisuudessa olisi oikein sydämellinen tyyppi. Kirva olisi sellainen rääväsuu, joka olisi toisinaan kaikkien mielestä aika ärsyttävä, mutta kukaan ei voisi kiistää etteikö hän olisi myös hauska ja ystävällinen kaveri. Kirvan motto olisi ehkä että "Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat."

7. Mikä on hienointa koiraharrastuksessa? 
Kisareissut, metsälenkit, nopeat kontaktit, hienot irtoamiset, lattialle väsyneenä lösähtävät koirat.

8. Uros vai narttu? Uros!

9. Tähtihetkenne? 
Grecon kanssa eka nolla nuorten sm-kisoissa 2005. Ja piirinmestaruusmitalit. Safin kanssa viime kesäinen erkkarimenestys. Kirvan kanssa odotellaan vielä niitä päräyttävimpiä tähtihetkiä, mutta hieno tunne oli tehdä Kemissä eka nolla ja toinen heti perään. Ja ei, eihän niiden tarvitse liittyä mitenkään tuloksiin, mutta laitoinpa nyt sellaisia kuitenkin.

10. Paras piirre koirassasi. 
Safissa sellainen tietty tyyneys ja Kirvassa omistautuneisuus asioille.

11. Oletko ns. yhden rodun tai rotutyypin ihminen vai onko sinulla / haaveiletko erilaisista ja eri rotuisista koirista? 
Oon minä aika yksitoikkoinen.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Is there anything sadder than rappers killing labradors?


Aika monta kisaa ollaan nyt ehditty käymään, tässäpä vähän niistä.

9.7 Helsinki
Eka rata: HYL, oikeestaan meni ihan näpsäkästi ihan loppumetreille asti, mutta menin ohjaamaan keppejä edeltävää hyppyä jotenkin tosi läheltä ja seisoinkin sitten aika kivasti keppien edessä ja Kirva meni kakkoseen. Siihen asti oli nolla, mutta otin sen hypyn kautta uudestaan niin hylkäänyttiin. Olisi se hylky varmaan tullut muutenkin, koska keppien jälkeen Kirva vielä meni putken sijasta hypylle.

Toka rata: Tuloksissa HYL, mutta mun (plus sen pikkulappusen) mielestä kymppi. Kaks rimaa. Vähän nihkeetä jotenkin. Paitsi alku oli hullun hyvä.


14.7 Mikkeli
Eka rata: Kaks rimaa. Tulivat ihan sellaisissa kohdissa että olin edessä. Ne kohdat oli sitten muutenkin tietty vähän kökköjä, mutta muuten oli ihan kelpo suoritus.

Toka rata: Pari hylkyä. Keppien avokulmaa houkuttelevampi oli putki ja välistävetokaan ei onnistunut. Hyvät kontaktit, ja kepitkin teki tosi voimakkaalla taaksejäännillä&sivuetäisyydellä nätisti loppuun asti sitten kun sinne kepeille saakka löysi.

18.7 Ylöjärvi
Eka rata: Hylky lopussa kun eipä osattu taaskaan välistävetoa vaikka jätinkin puomille oikeen huolella odottelemaan. Olishan se nyt ollutkin melkosta saada nolla. Ihan ok rata muuten.

Toka rata: Tähän jättikasa kirosanoja. Hyllytin heti neljännelle esteelle kun sain Kirvan väärään päähän putkea. Laitoin sen oikein ja jatkettiin siitä puomille, jonka alastulo-osasta Kirva mystisesti putosi aika pahasti. Puomin alla oli putki, ja olin ihan varma että nyt käy kuten Satiaiselle ja jalka murtuu. Kyllähän se ylösnoustessaan kiljaisi ja oli hetken aikaa kolmijalkainen, mutta ei se nyt ainakaan murtunut ole. Puomin reuna oli ainakin nirhaissut ihon auki. Pienellä kävelyllä liike näytti musta aika ookoolta, vaikkakaan ei ihan puhtaalta. Nyt en tiedä oikeen mikä on tilanne, koitetaan ottaa rauhallisemmin nyt hetken aikaa ja toivotaan parasta!

maanantai 16. heinäkuuta 2012

With a pair of scissors made of glitter?

Tulee kyllä hyvin takautuvasti näitä kuulumisia, mutta parempi edes niin.

Jotain uutta ja hauskaa on tässä agilityrintamalla tapahtunut mun ja Kirvan tasaisen hyllyttelyn lisäksi! Olemme nimittäin hakeneet hyllyjä myös Ficon pojan Rikin kanssa! Rikiä olen nähnyt pennusta asti säännöllisesti, mutta agilityä en sen kanssa ole paria kertaa enempää tehnyt.
Ke 27.6 oltiin meidän ekoissa epiksissä. Möllirata meni tosi hienosti ja vauhdikkaasti, mutta vika rima oli tullut alas. Kivasti koira siellä selän takana koska en koko rimaa edes huomannut. Mutta Riki oli oikein hieno ja raivokas. Kilpailevien radalla tuli ihan odotetusti vähän hakemista kontakteilla, kun Rikille tulikin vähän yllärinä että mun kanssa ne oikeastaan pitäisi tehdä ihan kunnolla. Lisäksi rengas kierrettiin pariin kertaan.

Seuraavalla viikolla treenattiin pariin otteeseen, ja tosi nopeasti kontaktit alkoivat kyllä jo muodostua haluaamani suuntaan! En tiedä vierastiko Riki hallin uutta pohjaa vai mitä, mutta kepit olivat jostain syystä tosi hitaat. Mutta oikein hyvillä mielillä lähdettiin sitten 5.7 Rikin ekoihin virallisiin kisoihin Tampereelle.

Molemmilta radoilta tuli hylky. Enpä olisi kuuna päivänä uskonut että Rikin kanssa on mahdollista hyllyttää kaksi peräkkäin siksi että se irtoaa väärässä kohdassa putkeen. Ei todellakaan hänen tapaistaan! Putkiin irtoaminen kun on ollut aina ylivoimaisesti ihan ykkösongelma. Eli oikein positiiviset hyllyt. Kontaktit eivät arvatenkaan ihan nappiin menneet, aalla Riki ei ollut ihan varma mitä piti tehdä ja tuli tosi hitaasti alas, ja puomilla puolestaan pysähtyi vasta maassa. Keinu oli ihan ok. Kepit olivat aika verkkaiset taas, mutta hienoa että onnistuivat niin varmasti ihan ekoja kertoja vieraassa paikassakin. Yksi juttu vielä mikä pisti videolla silmään oli hypyt, jotka näyttivät aika oudoilta Rikille. Riki ei kyllä yleensä todellakan hae hyppyjä tuolla tavalla, joko tekonurmikoira ihmetteli hiekkapohjaa, olemme treenanneet liikaa vaan kolmevitosilla tai sitten siellä on jotain pientä jumia. Täytyy tarkastella tilannetta.

Mutta kiitoksia vaan Mikalle että olemme saaneet Rikin kanssa puuhailla, katsotaan miten tästä jatketaan, mutta ainakin kontakteja pitää vahvistaa paljon ennen seuraavia agilityratoja.

PS. Noissa kesäkuisissa epiksissä mentiin muuten Ficon kanssa ihan törkeän hienosti! Ja voi juku miten hyvät kontaktit.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

God it's so easy being a freak, no wonder they're ten a penny

Viikko juhannuksen jälkeen lähdettiin viikonlopun viettoon Inkooseen mudileirille. Meidän huonekuntaan kuului minun ja Merin lisäksi neljä koiraa, joista vain yksi oli mudi. Sanoisin kuitenkin että Kirvalla oli kuokkavieraaksi aika hyvä valeasu.

Leiripaikan agilitykenttä ja esteet olivat aika hurjassa ja kurjassa kunnossa, mutta hyvät treenit saimme Marjon johdolla pidettyä! Kirvan kanssa oli oikein nautinnollista tehdä agilityä, kepeää ja helppoa koko viikonlopun. Mukavaa oli myös kun kouluttaja ei kannustanut mihinkään ällöttävään nenästävienti-kilpajuoksuagilityyn.

Tässä muutama Marjon ottama kuva:

Meri, Sinni ja minä. Oon kyllä kuullut aikaisemminkin mun ja Simpan samankaltaisuudesta.
 

Sunnuntain vikaa harjoitusta sain kokeilla pikkumudi Tuikkeen kanssa! Ajoitus ei vaan ehkä ollut parhain mahdollinen, kun Tuike oli ollut oma-aloitteisella makkararetkellä.
Sinni ja Tuike

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Got a bunch of tricks all hidden up my sleeve



Juhannus oltiin tietty Tuorlassa. Vajavainen matkadokumentointi alla.


Kisoista viisi hylättyä. Hups vaan taas. No jaa, kepit meni sentäs aina oikein, nurmella oli tosi mukava kilpailla ja käytiin lenkkeilemässä Paimiossa kolme päivää putkeen. Tyytyväinen täytyy olla.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

But in our own way (La la la la la)


Niin, ne SM-kisat.

Lähdin perjantaina Safin ja Kirvan kanssa Tikkakoskelle laina-autolla, lisätila tuli tarpeeseen kun suunnitelmissa oli nukkua autossa yö. Sekä Kirvan että Ficon kanssa oli kaksi starttia.

Kirvan kisat oli nopeasti käyty. Ekalla radalla oli kolmantena esteenä puomi, jonka Kirva teki tosi hitaasti ja menipä vielä vinoksikin. Korjasin sen ja sitten lähdettiin radalta pois.
Tokallakin radalla päästiin samaiset kolme estettä. Kepeille meni avokulmaan tosi hienosti sisään, mutta läksi sitten ennen aikojaan pois lopusta putkeen. En sitten saanut sitä kertaakaan pujottelemaan enää oikein, joten poistuimme taas radalta. Kai se kuitenkin oli positiivista, että ei tullut kepeiltä minun luokseni haukkumaan vaan valkkasi sentään jotain esteitä.


Ficon kanssa agirata oli ehkä vähän hätäinen ja veltto suoritus, yksi kielto sieltä tuli ja lisäksi vikan hypyn ohitus jota en korjannut. Hyppäri meni tosi hyvin. Oli kyllä äärihelppo ratakin, mutta olipahan kivaa. Tosin taas lopussa tuli meille pieni informaatiokatkos ja Fico kääntyi putkesta väärään suuntaan. Näistä emme ole vielä ihan yhteisymmärryksessä.




Illalla käytiin pidempi lenkki uimisineen kisapaikan tosi hyvissä lenkkimaastoissa ja sen jälkeen mentiin nukkumaan. Yö autossa sujui oikein hyvin, itsekin nukuin niin sikeästi etten aamulla lainkaan huomannut parkkipaikan täyttyneen auton ympäriltä.

Lauantaina oli SM-kisassa mukana VAUn historian ihan ekat sm-joukkueet! Kirva starttasi maksijoukkueen ekana ja suoritui oikein hyvin. Rata ei ollut paha, mutta okseri ja kuusvitosen rimat olivat meille todellinen haaste. Mutta mepäs tehtiin nolla! Ekaa kertaa sitten tammikuun. VAU oli ekan kierroksen jälkeen viidentenä, eikä edes harmittanut että muille sattui pikkuvirheitä, koska me oltiin kerrankin saatu tehtyä ne parikymmentä estettä sääntöjen vaatimalla tavalla.

Fico oli medijoukkueen ankkurina. Tämä rata oli mun osalta tosi kehno suoritus, en sitten tiedä annoinko jo valmiiksi hylätyn suorituksen vaikuttaa. Ei olisi pitänyt, tuohan olisi ollut aivan loistavaa treeniä.

Lauantai-iltana ajettiin kotiin, koska Meri tuli kylään ja seuraavaksi päiväksi kisaturistiksi. Niin ja muonittajaksi, oli kyllä oikein loistavat kisaeväät sappisalaatin ja cookiesien muodossa. Lauantainakin kyllä muuten tarjoilu pelasi, VAUn leirissä sai mm. itsetehtyä tsatsikia sekä mansikkahalloumimelonisalaattia.

Sunnuntaina Fico starttasi medeissä aika alussa. Radalla oli pari putkiansaa, mutta eipä me niihin langettu. Vähän kyllä vääntöä oli, mutta nollalla päästiin maaliin ja finaalipaikkaahan se tiesi! Sijoitus oli 26. Oli kyllä tosi hienoa onnistua tänäkin vuonna pääsemään finaaliin.

Kirva starttasi kolmanneksi vikana makseissa. Saatiin sitten heti tokalta esteeltä kielto. Ennen keppejä Kipe irtosi kauas pois ja kävi tekemässä yhden ekstrahypyn. Se radan ensinäkemältä vaikea kohta välistävetoineen sujui tosi nätisti ja rimatkin pysyi siinä.
Harmillisesti kummankaan koiran hyppäreistä ei ole videoita.

Finaalirata oli aika peruskauraa, eipä juuri mitään kohtaa mitä olisin jäänyt tutustumisen jälkeen miettimään. Otettiin sitten kuitenkin ihan tyhmä ja turha kielto muurilta. Loppusijoitus oli 28/178. Kiva kuitenkin, että tällä kertaa saatiin edes jonkinmoinen yhteistulos. Ja kyllä minä kokonaisuudessaan tyytyväinen olin minun ja Ficon viikonloppuun.

Pitkän kisaviikonlopun myötä tuli kyllä Outin kanssa huomattua että Ficon kontaktit ja kepit vaativat nyt paljon vahvistusta ja harjoittelua, ovat lipsahtaneet taas vähän huonolle tolalle runsaan kisailun myötä. Mutta kyllä ne siitä kuntoon taas tulevat, ja syksystä taas kisataan, eikö?
Kiitos Outille Ficon kisaviikonlopun huoltamisesta ja kisaseurasta, monella radalla kun tapahtui yhtä aikaa niin tuli keskityttyä enimmäkseen vain omista koirista huolehtimiseen.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

To take on the world it would be something


Ficosta tuli sunnuntaina 3.6 valio!
Kuva: Anne Hirvonen

Ihan huisia, ekat mahdolliset kisat ja saatiin serti aika kaamealla suorituksella. Mutta aivan sama, tämän kerran kannatti vääntää ja tehdä rumat kontaktit. Enää sellaista touhua ei sitten tarvita, ja tavattoman hienolta tuntui valioituminen kuitenkin. Enpä ole nimittäin aikaisemmin agilityvalioksi yhtään koiraa ohjastanut. No joo, en kyllä täysin nytkään, olihan mulla siinä valmiiksi kolmosiin nostettu ja treenattu koira...
27 starttia meillä meni Ficon kanssa valioitumiseen, tuosta summasta on vähennetty hyppyradat ja kolme rataa joista emme olisi saaneet vielä sertiä ottaa.

Mutta aivan järjetöntä miten voi vaan pelata yhteen jonkun koiran kanssa, ihan tosta vaan ja suunnilleen ihan ilman treeniä. Kiitos vaan Outille että on mahdollistanut minun ja Ficon yhteistyön, se onkin kantanut paljon pidemmälle mitä kumpikaan meistä varmasti aavistelikaan!

Meidän kisapäivä oli muutenkin hyvä! Päivä aloitettiin hyppärillä, jossa tehtiin varsin mainio suoritus. Tultiin toisiksi, samoin kun tällä sertiradalla. Nyt sitten vaan nautiskellaan sm-kisat ja katsotaan mitä keksitään niiden jälkeen. Ainakin toista hyppysertiä pitäisi havitella.

Ficon sertit:
29.5.2011 Nastola, sij. 1
5.5.2012 Helsinki, sij. 3
3.6.2012 Helsinki, sij. 2

lauantai 2. kesäkuuta 2012

I don't need that panini

Voisihan sitä vähän taas yrittää tämän blogin kanssa.

Viime viikolla kävin Skotlannissa. Se on tuntunut kiehtovalta kohteelta siitä saakka kun Travis joskus yläasteaikoina iski tajuntaani. Verraton reissu oli. Kotoisalta tuntui, lähikaupassa oli edullinen ja kattava valikoima hummusta ja ravitsemusliikkeissä soi otteita suoraan omilta Spotify-soittolistoiltani.

Ei kai tässä voi todeta muuta kuin veni, vidi, vici.

Edinburgh says nae nazis!

Kantapaikka

Iloiset fanitytöt

Euroviisut seurattiin ulkoilmassa suurelta screeniltä 
http://en.wikipedia.org/wiki/Irn-Bru

Kuvat otti Aino ja Ellu

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Well, what's wrong with a little destruction?





Ei se hullu ole, vähän vilkas vain.
Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu +3 Suuri
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Tempperamentti -1a Häiritsevän vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Lopputulos 122p, laukausvarma

Kirva oli niin Kirva.
En nyt viitsi hirveästi videon lisäksi mitään tarinoida. Mutta ainakin minut pisti video kovasti hymyilemään, on se kyllä oivallinen persoona. Vähän pelkäsin, että Kirva vain huutaisi testin läpi kun huomaisi etten saa sitä siellä komentaa, mutta se keksikin jotain rutkasti parempaa. Remmissä roikkuminen oli alusta asti niin ihanaa, että eihän siitä malttanut oikein luopua koko testin aikana. Aika lähelle sai esim. hyökkääjä tulla ennen kuin Kirva malttoi irrottaa remmistä.

Kelkan kiertäminen oli myös haasteellista kun lahkeessani roikkui yksi pieni kroati. Kelkka oli selvästi pahoin juttu, muut hommat olivat suhteellisen helppoja. Tuomarin kanssa leikkiin ryhtyminen oli  tosi paljon odotettua laimeampaa, mutta silloinkin taisi tosiaan tuo oma remmi kiinnostaa enemmän. Ainakin muuten tähänastisten kokemusten perusteella ei ole mitään väliä kuka roikkuu lelun päässä.
Kommentteina tuli mm. että ei tuon kanssa elämä tylsää ole, ja että melkoinen ilopilleri ja touhuaja mulla siinä. Onhan se. Ihan oma lukunsa, niin kuin tuomarit totesivat ennen kuin lähtivät pisteitä laskemaan.

Luulen, että Kirvalla oli ihan mukava päivä. Ainakin arvosteluamme odotellessa lelunsa kanssa varjossa makaillessa se näytti tismalleen yhtä tyytyväiseltä kuin agilitysuorituksen jälkeen.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Bonjour, mon petit bureau de change

Torstaina sain muuten pyöränikin kotiin. Iltapäivällä tehtiinkin heti pyörälenkki Kipen kanssa, Safi jäi kotiin parantelemaan kakkaheikotustaan. Hassua miten helppo pyöräilykoira Kirva on, ei uskoisi. Ainoastaan tässä  kotipihassa parkkipaikan ohitus on hiukan haasteellista, koska autoon on aina niin hullu kiire.

Eilen aamupäivällä kävin treenaamassa Kirvan kanssa! Viime kerrasta onkin aikaa. Kirvahan oli ihan sikahyvä. Nyt laitoin jopa maksirimatkin. Kyllä niitä sieltä pari tuli alas, mutta ei ollenkaan pahasti. Treenasimme keppien korjaajaa odotellessa, joten keppejä ei tullut tehtyä. Siinäköhän syy hyviin treeneihin... No nyt on kepit hitsattu, että ensi viikolla pitäisi uskaltautua ehkä kokeilemaan niitäkin. Ficon kanssa ollaan menossa ensi viikonloppuna kisoihin, ja olin ihan hilkulla ilmoittaa Kiivunkin, mutta ehkä me sitten mennään vasta kesäkuun alussa.

Eilen oltiin Viivin ja Leevin kanssa mukavalla iltaulkoilulla. Vain Kirva pääsi nauttimaan tästä puolimaratonista, Safi paranteli edelleen kakansyönnistä aiheutuneita mahanpuruja. Uintiakin pääsi parissa kohtaa lenkkiä harjoittamaan. Kirva oli ihan yhtä surkea uimari kuin aina ennenkin. Paha dilemma koiralle, joka rakastaa vettä.

Huomenna luonnetestiin! Ennakko-odotuksia ei juuri ole. Veljeni kyllä totesi, että ei keksi kuvaavampaa termiä Kirvasta kuin häiritsevän vilkas. Pah.

perjantai 11. toukokuuta 2012

S is for shits and slit

Tiistaina oli viikon tauon jälkeen PAW-päivä. Ilman treeniä tosin. Lenkkeiltiin Renkomäessä Merin, Sinnin ja Hopun kanssa. Safista juoksunjälkeinen Hoppu olisi ollut vieläkin tosi kiinnostava. Sinnistä puolestaan uusi maasto oli tosi kiinnostava, pari kertaa hän tuli lenkin aikana näyttäytymään ja muuten suhasi ties missä. Hassua että seurueemme muita koiria ei yhtään kiinnostanut missä Sinni liihottaa ja minkä takia. Mutta Sinnillä oli hauskaa!

Loppuviikko onkin ollut varsin paskaisaa.
Keskiviikkona käytiin Viivin ja Leevin kanssa edellismerkinnän videon osoittamalla lenkillä. Puhuin puhelimessa kun huomasin että Kippeä ei näy missään. Yleensä se ei montaa sekuntia kauempaa ole poissa näkyvistä, joten olisihan se pitänyt arvata että kakkakasan luota hänet löytää herkuttelemasta. Ison läjän ehti nautiskella, paperit sentään jätti. Muuten oli kyllä ihan mukava päivä, ja onneksi Kirva ei pyörinyt löydöksissään.

Eilen aamulenkillä Safi jäi jälkeen, mutta se nyt saattaa muutenkin jäädä joskus nuuskimaan tai nakertelemaan keppejä jonkin matkan päähän. Ei sitten tullut mieleeni vilkaista että mitä hän tekee, oli nimittäin vähintäänkin yhtä komea löydös kyseessä kuin Kirvalla keskiviikkona. Eipä jäänyt tästäkään muistoksi muuta kuin paperit. Hyi hitto sentään, pitääkö sitä ihmisten nyt ihan joka paikkaan paskoa. Tai voisihan sitä itsekin alkaa tietty olemaan vähän valppaampi... En tiedä mitä oli tämän hädän yllättänyt uhri pistellyt poskeensa, mutta Safin vatsa ei siitä pitänyt, ja jouduinkin kuuramaan matolta kakkaoksennuksia illemmalla.

Kohta olisi tarkoitus lähteä vähän ulkoileman, otetaan tavoitteeksi selviytyä ilman ällöttävyyksiä.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

tiistai 8. toukokuuta 2012

If only I could tell myself to be a little more productive

No pari viikkoa sinne tai tänne.

Pyörää en ole vielä tänne kotiin saanut haettua, mutta uuden puhelimen ja Sportstrackerin myötä ollaan edes hiukan koitettu aktivoitua muun lenkkeilyn suhteen. Ja kivaahan se on nyt ollut kun metsät ovat sulat. Kyllä sitä onkin talven aikana kaivannut kunnon metsää.

Lauantaina kisattiin Ficon kanssa Helsingissä. Sehän oli taas tosi hauskaa ja mukavaa. Tuloksina tuplanolla, triplakaan ei jäänyt kuin yhden putkikiellon päähän. Ekalta radalta saatiin myös serti! Nyt tarvitsee odottaa vielä kesäkuun alkuun ennen kuin lähdetään metsästämään sitä kolmatta.


Sanonpahan vain että Ficon antama agilityterapia on tähän hetkeen enemmän kuin tervetullutta. Yhtään Ficoa väheksymättä (tai no eihän maailman parhaaseen vertaaminen voi olla väheksyntää?) voin sanoa että toisinaan tuntuu melkein kuin olisi Grecon kanssa kisoissa. Ja se oli melkolailla parasta mitä tiedän. 

On tämä hankalaa. Haluaisin vaan haluta viettää taas viikonloput Kirvan(kin) kanssa kisoissa. Kisakynnys alkaa olla jo melkoinen, ja sen myötä myös treenaaminen tuntuu koko ajan vaan hankalammalta ja hankalammalta.

Eipä siis olla treenattu. Esineruutua ollaan yhtenä aktivointijuttuna tehty, Kirva on kyllä tosi etevä siinä. Kevään ekalla ruutureissulla se karkasti autosta valmiiksi tallattuun ruutuun eikä suostunut tulemaan pois ennen kuin tavarat oli löydetty. Sillä välin Safi keräsi sopivasti kierroksia autossa ja katkoi liian lähelle jääneen remminsä. Häntä ei todellakan saa näistä hommista unohtaa! Onneksi remmi oli vain purtu. Muistan kerran kun olin jättänyt remmin autoon Kirvan ulottuville ja seuraavana päivänä pitkin jännittää että tuleeko noin metrin pätkä nahkahihnaa ulos luonnollisia teitä. Tuli onneksi!

Kirva on viihdyttänyt itseään myös ulkomuototuomarien koulutuksessa, mikäs sen mukavampaa kuin kymmenisen ihmistä katsomassa vain ja ainoastaan häntä. Viikonloppunakin hän pääsee katsottavaksi, luonnetestiä odotan kyllä suurella mielenkiinnolla.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

μηδέν

Niin että kaksi kertaa viikossa piti kirjoittaa. No kerrotaan sitten, että treenikertoja viime viikolla nolla.
Pyöräilykausi avattiin. Pihasta lähteminen oli vähän hurjaa, mutta muuten mentiin kohtuullisen hyvin Kicksparkin tuomalla rutiinilla, kaunista ravia Safi vasemmalla ja Kirva oikealla. Pyörä jäi vielä Lahteen, pitää raivata autosta sille häkkien sekaan tilaa että saan sen pian tuotua tänne.

Home sweet home

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Du vet att eldarna brinner varje dag

Viime viikolla juhlittiin Kirvan synttäreitä Merin, Sinnin ja Hopun kanssa. Juhlat vietimme hallilla, kuinkas muutenkaan. Kirva teki rataa, joka meni muistaakseni ihan hyvin. Tosi rakentavaa kirjoittaa treeneistä tällä tavalla viikko myöhässä. Sen muistan, että yhdessä epäselvästi ohjaamassani kohdassa Kirva jatkoi huikean itsenäisesti putkeen ja vielä keinullekin eikä tullut minulta kysymään neuvoja. Hyvä Kirva! Olen sille niin monta kertaa koittanut kertoa, että jos ei tiedä mihin pitää mennä niin silloin saa ja pitää valita ihan mitä esteitä vaan.

Tehtiin yhdellä kierroksella ihan riittävästi, joten sain tokalla kierroksellani ratakaveriksi Simpan, jonkan kanssa tehtiin vähän hyssiharkkaa ilman hyssejä, meni muuten hienosti! Synttärijuhlat jatkuivat normaalin teollisuusaluekiertelyn sijasta ihan kunnon metsässä. Hopulla oli juoksu, ei paljoa Kippeä haitannut. Safi sen sijaan sai lenkkeillä remmissä, sitä olisi muuten saanut koko ajan hätistellä pois Hoppelin kimpusta. Meille ihmisille käytiin hakemassa vielä synttärifondatit, Kirva tuskin olisi synttäriherkkuja halunnutkaan kun tarjolla oli naruleluakin.
Ei kuvaa synttärisankarista, vaan rivakasta Sinni-ystävästäni. Kuva Ahvenanmaalta ja taas Viivin ottama.
Keskiviikkona heitettiin mukava lenkki Viivin ja Leevin kanssa. Olipa mahtavaa kun päästiin taas vaikka minne kun lumet olivatkin yllättävän hyvin lähteneet. Lenkin loppupuolella Safi intoutui jahtaamaan Leeviä, ja siitä saatiin ihan kunnon hippa aikaiseksi. Jopa Kirva yhtyi leikkiin, ja juoksi mukana suhteelllisen pienellä äänellä kannustaen. Harvinaista herkkua nähdä Safi ja Kirva leikkimässsä ilman järjetöntä mekkalaa.

Viivin ottama kuva lokakuulta, ei siellä vielä noin sulaa ole.
Perjantaina kävin hakemassa Comten matkaan ja mentiin taas Sipuraan lenkkeilemään Viivin ja Leevin kanssa. Kompuutteri on kyllä nopea! Ja pahaääninen. Onneksi käyttää tuota kimakkaa asettaan huomattavasti vähemmän kuin Kiivu.

Lauantaina kisattiin Riihimäellä. Eipä olisi taas paljoa paskempaa fiilistä voinut jäädä. Eka rata rämmittiin läpi jotenkin, tokalla noustiin ihan pikkuriikkiseksi hetkeksi suosta ja tehtiin rata ihan hienoilla pätkillä, hyppysertiä olisi ollut tarjolla mikäli tavaraa ei olisi tullut alas kympin edestä. Kolmas rata olikin sitten taas sellaista sontaa että ei siitä sen enempää. Minä alan kyllä olla melko solmussa ja umpikujassa tämän agilityn suhteen.

Viime lauantaina alkoi myös viikon pestini Lahdessa koira&talovahtina. Sen vaan sanon, että kyllä viisi koiraa on liikaa... Ihanaa päästä huomenna omaan kotiin, vaikka unikaveri-Attista tulee toki ikävä.

Jaahas, täytyy tulla huomenna ilmeisesi kirjoittamaan jotain tästä saamattomuuden viikosta, jotta pysyn tavoitteessani. Edes jossain asiassa.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

And then it gave your activities meaning and let you be loud

Kuva: Jukka Pätynen

Kolme vuotta sitten vietin pääsiäistä Grecon kanssa viimeisen b-maajoukkueleirin merkeissä. Ennen leiri-illalliselle lähtöä seurasin nettikamerasta muuan kroatipentueen synnytystä. Yhtään hännällistä urosta ei näkynyt. Illastamisen jälkeen palasin kotiin ja käväisin koneella, yhdeksästä pennusta viimeisenä oli sitten kuitenkin syntynyt yksi hännällinen poika!

Nyt tuo hännällinen poika makoilee tuossa sohvalla vieressä, kolme vuotta elämää takanaan. Minusta on jotenkin hassua että Kippe täyttää vasta kolme, se on kuitenkin ehtinyt niin moneen eri elämänvaiheeseeni mukaan.

Kuva: Jukka Pätynen

En minä viitsi lähteä tässä Kiivua nyt mitenkään ylistämään, eivätköhän kaikki jo tiedä miten mainio tyyppi hän on.  Tässä pari pentumuisteloa Tarjan ja Tommin sivuilta. Tunnistan Puhku-Kirvan kyllä...
  • Tuus Puuskupuh "Puhku" on äijä joka aloittaa aina välittömästi taisteluleikit. Pitkä häntä kaarella se haastaa sisaruksiaan kaksintaistoon. Puhku sai isältään opetuksen mutta unohti saman tien mikä se oli. Puhku tunkee nokkansa joka paikkaan eikä osaa varoa mitään.
  • Satiais-potterit eivät viihdy pentulaatikossa kuin täysin uuvahtaneina. Laatikosta pois tulemisen ne tuntuvat oppineen "yhdessä yössä". Ensin illalla näin Puhkun rynnistävän laatikosta ensimmäistä kertaa ja seuraavana yönä heräsin kaameaan kiljuntaan.
Oivallisesti Kirvaa kuvaa myös tämä lajitteluhatun Puuskupuh-loru:
"Ehkä on luontosi rehti Puuskupuh,
sinuun aina voi luottaa,
ei malttisi petä ja aherrus sulle
vain silkkaa iloa tuottaa."

Hyvää syntymäpäivää Kirva!

PS. Ehkä tuosta maltin pettämisestä voi toisinaan olla vähän eri mieltä.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Sharing some meals is something I wish the world could do

No olinpas ollut ärsyttävän positiivisella mielellä lauantaina. Kilpailut menivät kurjasti. Kaksi isoa plussaa: ei kummallisuuksia kepeillä tai kontakteilla (hitaat keinut tosin), eli Kirva hoiti osansa loistavasti. Sen sijaan minä, mitäs minulle tehtäisiin? (Okserin opettamisesta voisi ehkä aloittaa, mutta kun se on niin ällöttävä.)

Ihan ala-arvoisia esityksiä kerta toisensa jälkeen. En vaan saa tätä touhua toimimaan kisoissa! En mitenkään päin, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Ei me niitä nollia tähän hätään edes tarvittaisi, sitä miellyttävää ja sujuvaa menoa vain.

Tässäpä kahden ekan radan videot, kolmas jääköön unholaan.




Nihkeää on, tiedetään! Voi Kiivi, koitetaan saada tämä solmu auki. Onneksi treenit sentään kulkevat mukavasti. Ja onneksi päästiin kotimatkalla terapialenkeille ja lammaspöytään.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Like a kid I'm lying and waiting for the summer time to get around


(Torstaina riensin töiden jälkeen French Filmsien keikalle. Hyvä oli! Loistavaa että Lahti on vihdoin aktivoitunut jossain muussakin kuin huonossa musiikissa.)

Nyt koitan ryhdistäytyä! Vanhenen nopeasti ja vääjäämättä, ja tiedän että lähitulevaisuudessakin voi olla ihan kiva lukea että millaista elämää sitä onkaan eletty. Jotenkin jäi tämä kirjoittelu tuossa alkuvuoden agilitysynkistelyjen myötä, mutta olen nyt koittanut opetella ajattelemaan että on muutakin elämää kuin agility (tämä on vielä vähän vaiheessa). Ja kun tarkemmin miettii, niin eihän ne agilityasiatkaan oikeasti huonosti taida olla.

Ollaan pidetty kisataukoa tässä reilu kuukausi, maaliskuussa tosin kisasin yhden kisapäivän Ficon kanssa. Ja eipä se ollutkaan lainkaan hullumpi päivä, saimme ensimmäisen yhteisen triplanollamme! Sijoitukset eivät kärkeä kutitelleet, mutta suurimmaksi osaksi meno oli tosi sujuvaa ja mukavaa. Tämähän tarkoittanee sitä, että SM-kisat 2012 kilpailen kahden koiran kanssa!
Fico oli VAUn vuoden 2011 agilitykoira. Kirva heti hyvänä kakkosena!
Mitäköhän muuta. Treenattu ollaan suhteellisen säännöllisesti, mutta lisäämisen varaakin olisi. Huomenna poikkaistaan Kirvan kisatauko ja jatkamme pääsiäisen viettoa Purinalla!

PS. Haastan itseni! Lupaan seuraavan kuukauden ajan yrittää päivittää vähintään kaksi kertaa viikossa. Yhtään en tiedä onko minulla niin kovasti kirjoitettavaa, mutta koitetaan nyt päästä rytmiin mukaan. Mukaan mahtunee siis myös jotakin vähemmän karvaisia juttuja.

PPS. Safi on muuten nyt vähemmän karvainen, kajosimme Merin kanssa hänen turkkiinsa varsin runsaallla kädellä. Ei sitä silti taida huomata kuin pöksyistä.

tiistai 28. helmikuuta 2012

Rambling through the avenues of time

Hyvää syntymäpäivää rakas Sahvi! 9 vuotta.





'


Kippe helmikuisissa treeneissä



Fico helmikuisissa kisoissa

lauantai 11. helmikuuta 2012

Go go chaos

Pidemmittä puheitta, tammikuun loput kisat:

22.1 Vantaa, Kirva
  • Ekalla radalla tuli yksi rima, puomin ylösmeno (seisoin itse edessä) ja sitten taas sellaisena oikein ilahduttavana virheenä kepit jäivät kaksi kertaa kesken. "=¤#"%)"¤%¤Q#&!!!???. Kontaktit olivat ihan kivat.
  • Toka rata menikin sitten heti alusta asti pieleen. Kielto kolmoselta, ohi vitosesta, pari seuraavaa väärin päin, kepeille sisään ja ulos väärin ja muuta mukavaa.
  • Kolmannella radalla ei ehditty sössimään keppejä, koska poistuimme heti neljännen esteen jälkeen. Kirva hyppäsi puomin kontaktin. Kertahan se on ensimmäinenkin.
  • Sanonpahan vaan että oli aika karsea mieliala Kirvan suhteen näiden kisojen jälkeen, ja vieläkin kyllä tunnen itseni ihan surkean agilityohjaajan perikuvaksi kun noita mietin. Ei luonnistu ohjaus eikä nähtävästi edes asioiden opettaminen.

22.1 Vantaa, Fico
  • Eka rata aika kaaosta. 
  • Tokalla radalla pyörittiin vähän kepeille mennessä ja yhdestä putkesta tullessa, mutta muuten tuntui tosi hyvältä. Ficon kanssa jopa välistävedot voi olla kivoja! Radalta tuli nolla, kakkossija ja hyppyserti!
  • Kolmannellla radalla sählättiin puomin jälkeisellä hypyllä, mutta muuten kulki hyvin, paremmin kun edellisellä radalla. Harmi vaan että hätiköin viimeiseen (pimeään) putkeen lähettämisestä ja Fico tuli siitä ohi. Mutta loistava fiilis jäi. Jos nyt jotain miinusta, niin kontaktit olivat kyllä aika hitaat joka radalla, ekalla radalla jouduin puomin korjaamaankin.
Kuva: Veli-Pekka Suuronen

28.1 Lieto, Kirva
  • Ekalta radalta nolla. Kylläpäs tuntui mukavalta pystyä todella pitkästä aikaa tekemään ne hemmetin parikymmentä estettä ihan puhtaasti. Yhdessä kohtaa muurin jälkeen hieman tuli ylimääräistä, mutta muuten oli kyllä hyvä rata vaikka kello yrittääkin jotain aivan muuta vihjailla. Harmi ettei ole videota, yksi kohta meni nimittäin tosi hienosti.
  • Tokalta radalta hylky. Mutta tämä oli oikein hyvän mielen rata. Alussa mieltäni kaihersi keppimörkö edelliseltä viikonlopulta, mutta onneksi tein kepit niin kuin ne oli parasta tehdä, eli takanaleikkaus jyrkkään avokulmaan ja reiluhko sivuetäisyys&taakse jättäytyminen. Kyllä oli voitelua haavoille kun tämä onnistui. Mutta niin kuuluukin onnistua.
  • Kolmannella radalla tehtiin ihan kelpo alku. Pidemmälle ei päästy, koska Kippe koitti varastaa keinulta. Ei nyt ihan suju tämä touhu!

perjantai 13. tammikuuta 2012

Wouldn't you like to know, you big prick!

Ahvenanmaan reissu noudatti perinteitä. Huonoja tuloksia ja typeriä mokia, muuten mukavaa.
Kisat jäivät meidän osalta vähän tyngäksi, kun sunnuntain aikataulu oli katsottu väärin ja ei sitten ehditty sunnuntaina startata lainkaan. Kyllähän se vieläkin vähän ketuttaa, mutta onhan tässä pahempiakin asioita kuin yksi väliinjäänyt startti.

Tässä parit pätkät meidän radoista:

Kirva kulki mukavasti, mutta itse tein ihan liikaa kaikkea todella rumaa. Nollan tekeminen voi kyllä olla aivan tavattoman vaikeaa.

Tässä pidempi muistio retkestämme, mutta se ei välttämättä kiinnostaa muita kuin Mertsaa ja Virtsaa.

perjantai 6. tammikuuta 2012

And if you leave here you leave me broken shattered


Attiksen nimikkolaulu.

Tänään on kuulkaas juhlan paikka. Attiksen kuusivuotissynttärit!
Monta tilannetta on kuuden vuoden aikana ollut, joissa ei olisi kyllä uskonut tämmöisenkään päivän koittavan. Tässä sitä kuitenkin ollaan.

Olen erittäin kiitollinen että, edes lääkkeiden suomalla laina-ajalla saamme tästä maailman parhaasta lierosta vielä nauttia. Toki epilepsia ja rankahko lääkitys ovat jättäneet jälkensä Attikseen, mutta se taitaa toivottavasti olla enimmäkseen meidän ihmisten murhe.


Olen sanonut miljoona kertaa, että jos olisi mahdollista saada terve versio Attiksesta, niin en miettisi asiaa hetkeäkään, vaan ottaisin cavalierin riemusta kiljuen. Attis on ollut minulle aina jotain vähän spesiaalia, suorastaan heikko kohta. En minä tätä osaa paremmin kuvailla, mutta Attis on ihana.


torstai 5. tammikuuta 2012

That's going to be in my digestive tract for seven years!

Ehkä minäkin jossain vaiheessa maltan tehdä jotain juttua viime vuodesta ja tästä nykyisestäkin, mutta en vielä.

Viime alkuviikon treenispurtin jälkeen onkin ollut hiljaisempaa. Perjantaina matkustettiin Turkuun, mutta siellä ei kyllä ollut koirille mitään sen kummempaa ohjelmaa suunniteltuna. Vuodenvaihde Turussa sujui oikein iloisissa merkeissä. Lenkkeilty ollaan pari kertaa kavereiden kanssa, maanantaina kävin nappaamassa Comtenkin mukaani ja lähdettiin lenkille Viivin ja Leevin sekä Annikan ja Mörkön kanssa. Comtella oli kivaa, mutta sen ääni on kyllä kamala. Toisaalta olisi kyllä metka ajatella että jos se painaisi radalla tuon äänen siivittämänä. Ihan ajatuksen tasolle kyllä hetkeksi jääkin, Kompuutteri kun aloitti tällä viikolla vasta alkeiskurssin.

Mutta sitten asiaan. Nimittäin ahvenanmaahehkutukseen. Huomenna sitä taas mennään! Ikäkriisiäni kyllä ruokkii  tietoisuus siitä, että tämä on seitsemäs vuosi peräkkäin Eckerön mittelöissä... Siellä on kisattu niin Grecon, Safin, Attiksen kuin nyt tietenkin Kirvan kanssa.

Talviset eivät olleet maisemat edes muutama vuosi takaperin (2008).
Attis, Greco, Wicky ja Dara