Is there anything sadder than rappers killing labradors?

Aika monta kisaa ollaan nyt ehditty käymään, tässäpä vähän niistä.

9.7 Helsinki
Eka rata: HYL, oikeestaan meni ihan näpsäkästi ihan loppumetreille asti, mutta menin ohjaamaan keppejä edeltävää hyppyä jotenkin tosi läheltä ja seisoinkin sitten aika kivasti keppien edessä ja Kirva meni kakkoseen. Siihen asti oli nolla, mutta otin sen hypyn kautta uudestaan niin hylkäänyttiin. Olisi se hylky varmaan tullut muutenkin, koska keppien jälkeen Kirva vielä meni putken sijasta hypylle.

Toka rata: Tuloksissa HYL, mutta mun (plus sen pikkulappusen) mielestä kymppi. Kaks rimaa. Vähän nihkeetä jotenkin. Paitsi alku oli hullun hyvä.

14.7 Mikkeli
Eka rata: Kaks rimaa. Tulivat ihan sellaisissa kohdissa että olin edessä. Ne kohdat oli sitten muutenkin tietty vähän kökköjä, mutta muuten oli ihan kelpo suoritus.

Toka rata: Pari hylkyä. Keppien avokulmaa houkuttelevampi oli putki ja välistävetokaan ei onnistunut. Hyvät kontaktit, ja kepitkin teki tosi voimakkaalla taaksejäännillä&sivuetäisyydellä nätisti loppuun asti sitten kun sinne kepeille saakka löysi.

18.7 Ylöjärvi
Eka rata: Hylky lopussa kun eipä osattu taaskaan välistävetoa vaikka jätinkin puomille oikeen huolella odottelemaan. Olishan se nyt ollutkin melkosta saada nolla. Ihan ok rata muuten.

Toka rata: Tähän jättikasa kirosanoja. Hyllytin heti neljännelle esteelle kun sain Kirvan väärään päähän putkea. Laitoin sen oikein ja jatkettiin siitä puomille, jonka alastulo-osasta Kirva mystisesti putosi aika pahasti. Puomin alla oli putki, ja olin ihan varma että nyt käy kuten Satiaiselle ja jalka murtuu. Kyllähän se ylösnoustessaan kiljaisi ja oli hetken aikaa kolmijalkainen, mutta ei se nyt ainakaan murtunut ole. Puomin reuna oli ainakin nirhaissut ihon auki. Pienellä kävelyllä liike näytti musta aika ookoolta, vaikkakaan ei ihan puhtaalta. Nyt en tiedä oikeen mikä on tilanne, koitetaan ottaa rauhallisemmin nyt hetken aikaa ja toivotaan parasta!

With a pair of scissors made of glitter?

Tulee kyllä hyvin takautuvasti näitä kuulumisia, mutta parempi edes niin.

Jotain uutta ja hauskaa on tässä agilityrintamalla tapahtunut mun ja Kirvan tasaisen hyllyttelyn lisäksi! Olemme nimittäin hakeneet hyllyjä myös Ficon pojan Rikin kanssa! Rikiä olen nähnyt pennusta asti säännöllisesti, mutta agilityä en sen kanssa ole paria kertaa enempää tehnyt.
Ke 27.6 oltiin meidän ekoissa epiksissä. Möllirata meni tosi hienosti ja vauhdikkaasti, mutta vika rima oli tullut alas. Kivasti koira siellä selän takana koska en koko rimaa edes huomannut. Mutta Riki oli oikein hieno ja raivokas. Kilpailevien radalla tuli ihan odotetusti vähän hakemista kontakteilla, kun Rikille tulikin vähän yllärinä että mun kanssa ne oikeastaan pitäisi tehdä ihan kunnolla. Lisäksi rengas kierrettiin pariin kertaan.

Seuraavalla viikolla treenattiin pariin otteeseen, ja tosi nopeasti kontaktit alkoivat kyllä jo muodostua haluaamani suuntaan! En tiedä vierastiko Riki hallin uutta pohjaa vai mitä, mutta kepit olivat jostain syystä tosi hitaat. Mutta oikein hyvillä mielillä lähdettiin sitten 5.7 Rikin ekoihin virallisiin kisoihin Tampereelle.

Molemmilta radoilta tuli hylky. Enpä olisi kuuna päivänä uskonut että Rikin kanssa on mahdollista hyllyttää kaksi peräkkäin siksi että se irtoaa väärässä kohdassa putkeen. Ei todellakaan hänen tapaistaan! Putkiin irtoaminen kun on ollut aina ylivoimaisesti ihan ykkösongelma. Eli oikein positiiviset hyllyt. Kontaktit eivät arvatenkaan ihan nappiin menneet, aalla Riki ei ollut ihan varma mitä piti tehdä ja tuli tosi hitaasti alas, ja puomilla puolestaan pysähtyi vasta maassa. Keinu oli ihan ok. Kepit olivat aika verkkaiset taas, mutta hienoa että onnistuivat niin varmasti ihan ekoja kertoja vieraassa paikassakin. Yksi juttu vielä mikä pisti videolla silmään oli hypyt, jotka näyttivät aika oudoilta Rikille. Riki ei kyllä yleensä todellakan hae hyppyjä tuolla tavalla, joko tekonurmikoira ihmetteli hiekkapohjaa, olemme treenanneet liikaa vaan kolmevitosilla tai sitten siellä on jotain pientä jumia. Täytyy tarkastella tilannetta.

Mutta kiitoksia vaan Mikalle että olemme saaneet Rikin kanssa puuhailla, katsotaan miten tästä jatketaan, mutta ainakin kontakteja pitää vahvistaa paljon ennen seuraavia agilityratoja.

PS. Noissa kesäkuisissa epiksissä mentiin muuten Ficon kanssa ihan törkeän hienosti! Ja voi juku miten hyvät kontaktit.

God it's so easy being a freak, no wonder they're ten a penny

Viikko juhannuksen jälkeen lähdettiin viikonlopun viettoon Inkooseen mudileirille. Meidän huonekuntaan kuului minun ja Merin lisäksi neljä koiraa, joista vain yksi oli mudi. Sanoisin kuitenkin että Kirvalla oli kuokkavieraaksi aika hyvä valeasu.

Leiripaikan agilitykenttä ja esteet olivat aika hurjassa ja kurjassa kunnossa, mutta hyvät treenit saimme Marjon johdolla pidettyä! Kirvan kanssa oli oikein nautinnollista tehdä agilityä, kepeää ja helppoa koko viikonlopun. Mukavaa oli myös kun kouluttaja ei kannustanut mihinkään ällöttävään nenästävienti-kilpajuoksuagilityyn.

Tässä muutama Marjon ottama kuva:

Meri, Sinni ja minä. Oon kyllä kuullut aikaisemminkin mun ja Simpan samankaltaisuudesta.

 

Sunnuntain vikaa harjoitusta sain kokeilla pikkumudi Tuikkeen kanssa! Ajoitus ei vaan ehkä ollut parhain mahdollinen, kun Tuike oli ollut oma-aloitteisella makkararetkellä.

Sinni ja Tuike

Got a bunch of tricks all hidden up my sleeve

Juhannus oltiin tietty Tuorlassa. Vajavainen matkadokumentointi alla.

Kisoista viisi hylättyä. Hups vaan taas. No jaa, kepit meni sentäs aina oikein, nurmella oli tosi mukava kilpailla ja käytiin lenkkeilemässä Paimiossa kolme päivää putkeen. Tyytyväinen täytyy olla.

But in our own way (La la la la la)

Niin, ne SM-kisat.

Lähdin perjantaina Safin ja Kirvan kanssa Tikkakoskelle laina-autolla, lisätila tuli tarpeeseen kun suunnitelmissa oli nukkua autossa yö. Sekä Kirvan että Ficon kanssa oli kaksi starttia.

Kirvan kisat oli nopeasti käyty. Ekalla radalla oli kolmantena esteenä puomi, jonka Kirva teki tosi hitaasti ja menipä vielä vinoksikin. Korjasin sen ja sitten lähdettiin radalta pois.

Tokallakin radalla päästiin samaiset kolme estettä. Kepeille meni avokulmaan tosi hienosti sisään, mutta läksi sitten ennen aikojaan pois lopusta putkeen. En sitten saanut sitä kertaakaan pujottelemaan enää oikein, joten poistuimme taas radalta. Kai se kuitenkin oli positiivista, että ei tullut kepeiltä minun luokseni haukkumaan vaan valkkasi sentään jotain esteitä.

Ficon kanssa agirata oli ehkä vähän hätäinen ja veltto suoritus, yksi kielto sieltä tuli ja lisäksi vikan hypyn ohitus jota en korjannut. Hyppäri meni tosi hyvin. Oli kyllä äärihelppo ratakin, mutta olipahan kivaa. Tosin taas lopussa tuli meille pieni informaatiokatkos ja Fico kääntyi putkesta väärään suuntaan. Näistä emme ole vielä ihan yhteisymmärryksessä.

Illalla käytiin pidempi lenkki uimisineen kisapaikan tosi hyvissä lenkkimaastoissa ja sen jälkeen mentiin nukkumaan. Yö autossa sujui oikein hyvin, itsekin nukuin niin sikeästi etten aamulla lainkaan huomannut parkkipaikan täyttyneen auton ympäriltä.

Lauantaina oli SM-kisassa mukana VAUn historian ihan ekat sm-joukkueet! Kirva starttasi maksijoukkueen ekana ja suoritui oikein hyvin. Rata ei ollut paha, mutta okseri ja kuusvitosen rimat olivat meille todellinen haaste. Mutta mepäs tehtiin nolla! Ekaa kertaa sitten tammikuun. VAU oli ekan kierroksen jälkeen viidentenä, eikä edes harmittanut että muille sattui pikkuvirheitä, koska me oltiin kerrankin saatu tehtyä ne parikymmentä estettä sääntöjen vaatimalla tavalla.

Fico oli medijoukkueen ankkurina. Tämä rata oli mun osalta tosi kehno suoritus, en sitten tiedä annoinko jo valmiiksi hylätyn suorituksen vaikuttaa. Ei olisi pitänyt, tuohan olisi ollut aivan loistavaa treeniä.

Lauantai-iltana ajettiin kotiin, koska Meri tuli kylään ja seuraavaksi päiväksi kisaturistiksi. Niin ja muonittajaksi, oli kyllä oikein loistavat kisaeväät sappisalaatin ja cookiesien muodossa. Lauantainakin kyllä muuten tarjoilu pelasi, VAUn leirissä sai mm. itsetehtyä tsatsikia sekä mansikkahalloumimelonisalaattia.

Sunnuntaina Fico starttasi medeissä aika alussa. Radalla oli pari putkiansaa, mutta eipä me niihin langettu. Vähän kyllä vääntöä oli, mutta nollalla päästiin maaliin ja finaalipaikkaahan se tiesi! Sijoitus oli 26. Oli kyllä tosi hienoa onnistua tänäkin vuonna pääsemään finaaliin.

Kirva starttasi kolmanneksi vikana makseissa. Saatiin sitten heti tokalta esteeltä kielto. Ennen keppejä Kipe irtosi kauas pois ja kävi tekemässä yhden ekstrahypyn. Se radan ensinäkemältä vaikea kohta välistävetoineen sujui tosi nätisti ja rimatkin pysyi siinä.
Harmillisesti kummankaan koiran hyppäreistä ei ole videoita.

Finaalirata oli aika peruskauraa, eipä juuri mitään kohtaa mitä olisin jäänyt tutustumisen jälkeen miettimään. Otettiin sitten kuitenkin ihan tyhmä ja turha kielto muurilta. Loppusijoitus oli 28/178. Kiva kuitenkin, että tällä kertaa saatiin edes jonkinmoinen yhteistulos. Ja kyllä minä kokonaisuudessaan tyytyväinen olin minun ja Ficon viikonloppuun.

Pitkän kisaviikonlopun myötä tuli kyllä Outin kanssa huomattua että Ficon kontaktit ja kepit vaativat nyt paljon vahvistusta ja harjoittelua, ovat lipsahtaneet taas vähän huonolle tolalle runsaan kisailun myötä. Mutta kyllä ne siitä kuntoon taas tulevat, ja syksystä taas kisataan, eikö?
Kiitos Outille Ficon kisaviikonlopun huoltamisesta ja kisaseurasta, monella radalla kun tapahtui yhtä aikaa niin tuli keskityttyä enimmäkseen vain omista koirista huolehtimiseen.