Ouluunhan se tie taas vei! Toisen epäonni on toisen onni, joten tuurattiin taas Ringaa Haukiputaan Next Level-leirillä viime viikonloppuna. Perjantaina lähdettiin rapsakasta 31 asteen pakkasesta, mutta perille pohjoiseen saavuttua asteita oli hädin tuskin viisi. Mikäs siinä. Pojat olivat tyytyväisiä hotelliasumukseen, molemmille löytyi oma sänky. Oma ilta sujui skypettäessä Skotlantiin ja senkin jälkeen varsin brittiläisissä merkeissä.
 |
| Skype-etkot! |
Lauantaina saimme nukkua pitkään ennen kuin suuntasimme aurinkoiselle lämmittelylenkille. Päivän ohjelmassa oli sylkkäriä, tuplasylkkäriä, pakkovalssia, persjättöjä ja jaakotuksia. Listan kaksi viimeistä tietenkin korvasimme ihan vaan valsseilla ja pyörityksillä. Jouduin kiperään tilanteeseen kun Mikko kyseli että mikä ajatus minulla on tossa persjättö-ohjauksien kieltämisessä. Valinta on Kirvan tulon jälkeen ollut niin selvä, että en ole sitä ikinä joutunut edes itselleni perustelemaan, joten mitään kovin järkevää esitelmää en aikaiseksi saanut. Kotimatkalla hioin kuitenkin vastaukseni huippuunsa, ja homma on nyt itsellenikin selkeämpi kuin ikinä ja tekin saatte siitä pian ehkä kuulla!
Sylkkärit toimii ihan hyvin, vaikka kyllä Kirva niistä lähtee vähän omin päin, mutta sen tapauksessa se ei haittaa kun kääntyy kuitenkin niin mahdottoman pienesti ja lähtee oikeaan suuntaan. Tuplasylkkäriä ei oltu ennen edes varmaan tehty, mutta sehän oli oikein passeli juttu. Pakkovalsseista tykkään kanssa, ja Mari ihmettelikin kuinka kaukaa hypyn takaa voin ne tehdä, ei tarvitse paljoa siivekkeen takaa tulla merkkaamaan. Näihin sainkin mudileirillä kesällä oivalluksen ja täytyy sanoa että ne toimii meillä kuin rasvattu. Ehdin valssailemaankin noihin persjättökohtiin ihan kelvollisesti. Tosin täytyy muuten myöntää että yhdessä kohdassa tein persjätön kun Kirva tuli putkesta, ja se oli kyllä sellainen kohta että eipä ollut persjättö ihan valmiina kun Kirva mut näki, eli heti rakoili moraalini!
Sunnuntaina oltiin aamuryhmässä, ja päivän treeneissä oli ihmisnuolta, niistoa, (niistosokkaria), twistiä ja saksalaista. Jälleen kerran saimme poikkeusluvalla skipata nuo selän takana tapahtuvat asiat ja keskityimme noihin muihin. Ihmisnuolitreenin jälkeen kommentti oli lähinnä että kääntyypä se ällöttävän hyvin. Ja onhan se aika hyvä kyllä noissa. Itselleni hienointa tietenkin että vastapainoksi se myös irtoaa. Vaikka täytyy kyllä oppia vielä enemmän arvostamaan tuota Kirvan kepeyttä kääntymisissä, minähän tulisin hulluksi jos joutuisin hulluna työtä sen eteen tekemään. Tosin, kyllä hiukan otan krediittiä itsellenikin, pentuna ja nuorena tehtiin paljon pohjatyötä hoppien (eli lyhyiden hyppyjen) eteen. Kyllähän kuitenkin myös ymmärrän että kaikki kääntyminen ei todellakaan ole minun ansiotani, vaan ihan kroatigeeneissä.
Hirvittävän kivaa oli taas leireillä ja päästä treenaamaan oikein kunnolla. Kirva oli etenkin lauantaina ekan treenin jälkeen ihan hullun kuumana, ja taisi osua useammin käteeni kuin leluunsa. Ajoittain siellä superhienosti ja hillitysti käyttäytyvien koirien seassa saattoi ehkä hiukan hävettää kun me ollaan tälläinen yltiöpäisesti karjuva pariskunta.
Nyt me lähdemme treenaamaan kroatiseurassa, heippa vaan!
