tiistai 11. helmikuuta 2014

The palms are down I'm welcomed back to town

Olipas metka viikko.

Kirva treenasi okseria (ylläri, en muista koska oltaisiin viimeksi käyty omalla hallilla ilman okseritreeniä) ja vähän rataa, Tuike treenasi kaikenlaista. Mulla on muuten tuossa kaksi okserikyvytöntä koiraa. Mutta Tuilla on takanaan vasta murto-osa Kipen treenimäärästä joten sen suhteen en ole huolestunut.
Tai no en mä jaksa enää olla varsinaisesti huolestunut edes Kirvankaan suhteen. Jos se ei osaa okseria niin voi voi. Kunhan ei satuta itseään siihen. Olen tässä pääni kanssa tullut viime viikkoina niin monta kertaa siihen tulokseen että voi hyvinkin olla että en enää koskaan tule saamaan taidollisesti yhtä etevää koiraa kun Kippe, niin olisi herranen aika sentään parasta alkaa viimein arvostaa sitä!

Me tytöt treenaamassa

Perjantaina lähdin Turkuun. Ilman koiria! Laskeskelin tuossa pikaisesti että olen viimeksi ollut Turussa ilman koiria vuonna 2010 kun lensin sieltä Budapestiin. Meinasin jäädä jo kylläkin Mäntsälään kun auton akku on kehnompi kun voisi ikinä arvata. Sain onneksi lisävirtaa ja ehdin tapaamaan tovereita ja nostalgisoimaan yhtä nuoruuteni suosikkibändiä. Lauantaina takaisin Viekkiin koska illalla oli luvassa Lahdessa Torstan Tuhertajien Iran-illallinen. Herkullista ruokaa ja hersyvää seuraa. 

Sunnuntaina kisattiin Vuokkosilla 3 rataa Ficon kanssa. Ekalta radalta saatiin nolla sijalla kahdeksan, ihan ok-rata, mutta kyllä se päivän paras veto oli ehdottomasti hyllytetty hyppäri, josta jäi kyllä mahdottoman hyvät tunnelmat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti